Liverpoolin Uuden-aallon Biitleksien kolmas levy oli askel kohti 60-luvun esikuviaan. Ehdottomasti vahvin elementti tuosta suunnasta on Shankar nimisen hepun jousisovitukset. Ne mouruavat niin Sergeant Pepper-tyylillä, kuin vain ikinä voi.Toisaalta levyllä soi edelleen McCullochin jylhä laulu ja Will Sergeantin nykivät ja kaiutetut kitarat. Mistään suoranaisesta retroilusta ei siis voi puhua, mikä tekeekin Echo & the Bunnymenin musiikin mielenkiitoiseksi. Monta kertaa hiipii mieleen myös toinen aikalainen U2, mutta Bunnymen oli sanoituksissaan ja musiikissaan enemmän nihilistinen ja synkkä.
90-luvun alussa olin kovasti silloisen brittipopin ehdoton fanittaja. Sitä en tiennyt, kuinka paljon Echo & the Bunnymen olikin vaikuttanut myöhempään brittiläiseen 'taiteelliseen' popmusiikkiin. Mutta niillä olikin vääränlaiset kengät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti