Levyhyllyn pitäjä käy jonkin verran keikoilla, Helsingissä kun asuu. Peitsamoa en ole aiemmin nähnyt livenä, vaikka nykyään helsinkiläistynyt nokialainen keikkaileekin ahkeraan tahtiin baareissa. Jotta hommaa pystyy tekemään vähintään seitsemän kertaa kuussa, pitää artistin olla raitis, mitä Kari Peitsamo käsittääkseni edelleenkin on.
Paikkana oli ravintola Siilinpesä metroaseman ja Itäväylän vieressä. Lähiökapakka, mutta suhteellisen viihtyisä sellainen. Paikalle oli saapunut kantapeikkoja, vanhoja rokuja (kantapeikkoja kaiketi nekin) sekä parikymmentä nuorempaa tyyppiä, joista osa eläytymisestä ja kommenteista päätellen oli Peitsamon Deadheadejä.. Kuulostaapa tyhmältä, joten kutsutaan heitä paremman puutteessa Peitsamisteiksi. Seuraavat siis artistia keikoille.
Monen artistin kohdalla keikkaa pizzerian kulmassa voisi pitää jonkinmoisena antiklimaksina, mutta Peitsamon tapauksessa en oikein keksi hänelle osuvampaa paikkaa. Ja tämä on kehu; äijä otti yleisönsä heti, veti erittäin timmin ja hauskan setin omia, Biitleksiä ja rokkiklassikoita. Ja laulatti encorena stadionillista Siilinpesäläisiä Hey Juden loppu-nanatuksella. Tämä kaikki tuntiin, jonka aikana kuultiin biisit Vedestä nousee kasvista Back in the DDR:ään. Välillä artisti piti puhetta omasta eurovaaliehdokkuudestaan (tinkimättömänä kaverina tietenkin SKP:n riveissä). Peitsamo omaa samanlaista kansanmiehen karismaa kuin M.A. Numminen ja ottaa yleisönsä pällipäästä rillipäähän.
Let's Born To Rock!
*Lauletaan kappaleen 'Perseitä perseitä perseitä' melodialla
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti