Juice Leskinen piti kuolemaansa asti veneistä ja vesikulkuneuvoista. Tuuliajolla-kiertue sai alkunsa juuri Leskisen kokemuksista järvihinaajan kansipoikana. Saimaata kierretään höyrylaivalla ja välillä soitetaan konserttejakin.
Bändeinä olivat heimon vanhin, eli Juice Leskinen & Slam, Eppu Normaali ja Hassisen Kone. Kiertueelle saatiin mukaan dokumentoimaan Aki ja Mika Kaurismäki. Hyvä, sillä leffa on mukava muistutus näidenkin bändien vielä eloisista vuosista. Etenkin Leskisen ja Slamin sukseeta ei tarvitse myöhemmästä vinkkelistä ihmetellä. Hyvää iskelmärokkia ja olihan Juice aika jannu ennen instituutioitumistaan.
Filmille on tallentunut paljon tuohon aikaan hauskuuttaneita(?) spitaalisvitsejä, jatkuvaa dokaamista ja helvetinmoista yöllistä filosofointia. Mahdollisuus on siis nähdä kerralla paljon alkoholistimuusikoita ja tulevia alkoholistimuusikoita.
Itse livevedot on kuvattu suoraan ilman kikkailua ja ne vangitsevat hetkensä hyvin. Meni keikka sitten syteen tai saveen. Yleisesti ottaen bändit pelaavat hyvin. Ensimmäisellä Tuuliajolla-kiertueella tilanne oli sikäli erikoinen, ettei mikään kolmesta orkesterista halunnut esiintyä illan viimeisenä. Koska silloin oli liian soossissa. Yhteissetit kuuluivat myös kuvaan.
Muutama vuosi sitten uudelleen julkaistu Saimaa ilmiö vangitsee paljon ajastaan, johon ei ole enää paluuta. Tuuliajolla-kiertue järjestettiin vielä muutamana vuotena, kunnes tylsät taloudelliset realiteetit tulivat vastaan.
Jos tämä ei ole hyllyssä, ei ole olemassa mitään hyvää meriselitystä miksei poistanut sitä Anttilan ale-koreista.
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti