Tutkimusretki synapopin(?) maailmaan jatkuu tällä kerralla aika deepillä kokoelmalla. Orchestral Manoeuvers in the Dark eli lyhyemmin OMD on varmasti tuttu kaikille 80-luvulla lapsuuttaan/nuoruuttaan viettäneille. Ainakin juustoisten syntikkakokoelmien 'Enola Gay' kappaleesta. Yhtyeen suurin hitti on samalla tavalla eksynyt kontekstistaan, kuin Springsteenin 'Born in the USA'. Tarttuvalla kosketinmelodialla pelaava biisi oli protestilaulu Thatcherin-ajan ydinvarustelusta ja USA:n ohjusten sijoittamisesta Britanian maaperälle.
Hiteistään huolimatta OMD:llä oli "salainen" puolensa, eli sinkkujen b-puolille laitettiin paraatipuolesta poiketen haastavampaa ja palkitsevampaa kamaa. OMD:n tämä puoli nojasi vahvasti saksalaisiin kokeellisiin orkestereihin (mm. 4-Neu niminen biisi). Yhtyeellä on myös hyvä kokoelma Peel Sessioneista, joista tämä sama puoli ilmenee hyvin.
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti