Sveitsiläinen Krokodil oli yksi harvoja Saksan alueen ulkopuolisia bändejä, joita voi kutsua krautrockiksi. Hollantilaisen Wallensteinin ja maanmiestensä (ja naisten) Brainticketin ja Toadin tavoin bändin musiikissa on se sama korni, uljas ja arvaamaton jutska, joka tekee tämänkin kuuntelemisesta edelleen mielenkiintoista. Kannetkin ovat tälläiselle kraut-hardrockille uskollisti mauttomat.Bändin ensilevy oli raskaampaa 60-luvun lopun blues-rockkia mutta kakkoslevyllä yhtyeen soittoon tuli lisää vibaa. Tällä kolmannella bändi kiitääkin jo omissa korkeuksissaan tai sukeltaa laavaan. Musa on evoluutioitunut raskaammaksi hard-rockiksi. Sekaan pamautetaan vähän väliä oikein uljaita mellotroni-maalailuja, joista Robert Fripp olisi ollut kateellinen. Välillä taas huilua ja huuliharppua. Laulut lauletaan kollektiivisesti. Tuottajana toimii toinen krautrockin tuottajasankari (tai roisto, riippuu katsantakannasta), Dieter Dierks. Lennokkaasta kuvailustani huolimatta levy on skarppi ja jämäkkä. Vähän kuin Amon Düül II tiukemmassa paketissa. Hyvä löytö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti