Edellisessä postauksessa käsiteltiin Echo & the Bunnymenia ja heidän solistiaan Ian McCullochia, joten on luontevaa siirtyä hänen Nemesiksensä Julian Copen levyyn. Copea on käsitelty jo useassa sivulauseessa ja Jehovahkill levyllä.McCulloch ja Cope olivat alunperin bändikavereita ja tekivät jonkun verran biisejäkin yhdessä, kunnes Cope kenki McCullochin bändistä josta muodostui Teardrop Explodes. Yhtyeen keulakuvana Cope pääsi nauttimaan 70-80-lukujen taitteessa kohtuullisesta sukseesta ja Top of the Pops esiintymisistä. Mitä miesten välille sitten ikinä tulikaan, ei ole minulle täysin selvää. Viime vuoden Uncut-lehden haastattelussa Copelta kysyttiin voiko hän antaa Ianille anteeksi. Tähän Cope vastasi, että on uskonnoltaan viikinki, eikä siis usko mihinkään anteeksiantoihin tai armoon. Jep.
Saint Julian on Teardrop Explodesin jälkeen Copen kolmas sooloalbumi ja poikkeaa kahdesta edellisista aika radikaalisti. Aiemmin entinen punkkari oli löytänyt hallusinogeenit, joita hän rouhi kaksin käsin ollen maassa möyrivä takkutukka. Vuoden 87 levyllä hän yhtäkkiä olikin uudestisyntynyt huolitellun kuontalon leikannut nahkapukurokkari. Saint Julian pitää sisällään Copen suurimmat hitit, kuten MTV:lläkin ahkerasti soineen 'World Shut Your Mouth' kappaleen. Silti mistään sell-out jutusta ei voi puhua, vaan kyse on timanttisen kovasta 80-luvun pop-levystä. Kontrasti vain neljä vuotta myöhemmin ilmestyneeseen 'Peggy Suicide' albumiin on suuri, muttei kuilumainen. Tälläkin levyllä käsitellään uskontoa, seksuaalisuutta ja avaruusmatkailua yms. muiltakin levyiltä tuttua huttua.
Erilainen, mutta yksi parhaista Copen ja 80-luvun levyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti