Kreikkalaisen tuulenjumalan mukaan nimetty harppu tunnettiin jo antiikin aikaan. Se koki uuden tulemisen romantiikan kaudella ja niitä rakennetaan edelleenkin syrjäisille ja tuulisille paikoille. Tuuli saa harpun kielet resonoimaan ja synnyttää ääniä. Suurimmat harput ovat jopa satoja metrejä pitkiä.Itseasiassa harppua ei ole pakko edes vartavasten rakentaa, sillä nautoja ja lampaita varten rakennetut pitkät eläinaitausten langatkin resonoivat tahattomasti ja saattavat synnyttää samalla mielenkiintoisia ääniä.
Oma henkilökohtainen kokemukseni ilmiöstä on ihan Helsingin kaupungista. Edellisen työpaikan vastavalmistunut toimisto oli Arabianrannassa ja sen ympärillä oli visuaalisista syistä tehty metalliverkko. Pienoinenkin tuuli sai koko talon humisemaan aavemaisesti. Aavemaisesti.
Joku koiranleuka sanoi, että kannattaisi äänittää sitä ja lähettää Avaruusromua-ohjelmaan.. Valituksista johtuen talon omistaja poistatti verkot ja rakennus muuttui tavalliseksi, tylsäksi ja rumaksi toimistoksi.
Tässä kuitenkin ihan konserttiharppu:
1 kommentti:
Tuota konserttiharppua voisi kuunnella pitempäänkin! Taas kerran nousee mieleen kysymys, miten musiikki määritellään.
Lähetä kommentti