Terakaftin Caisa-keskuksen keikasta on kulunut kohta jo vuosi. Eilen levyhyllyssä pisti silmään yhtyeen levy, jonka ostin keikalta. Se on pyörinyt silloin tällöin cd-soittimessa ja herättää edelleen ihan positiivisia fiiliksiä.
En nyt kertaa uudestaan tuaregien ongelmallista historiaa, mutta levyn kantta katsoessa on selvää, että ensimmäiset sähkökitarat saatiin Libyan ylläpitämiltä sotilaskoulutusleireiltä. Kuvan kitarat voisi surutta korvata kalashnikoveilla.
Terakaftin musiikki on aavikko-bluesia, jonka kappaleet ovat dronemaisia koostuen päällekkäisistä kitaramelodoista ja niiden päälle lauletuista melodioista. Basso soittaa osittain myös rummut ja loppuperkussiot hoidetaan yksinkertaisella käsirummulla (kesän keikoilla metallinen jerry-kanisteri).
Karavaani soljuu levylläkin hienosti eteenpäin.
Year by Year: Best Albums of 1970 – 11-22
10 tuntia sitten
2 kommenttia:
Ja bändin nimihän on teraKAFT eikä kraft. T.pilkunnuolija
Korjattu pilkulleen.
Lähetä kommentti