Huolimatta vahvoista annoksista kokeellista musiikkia, elektronista suhinaa ja metallia, minusta ei valitettavasti ikinä saa kokonaan parannettua pois vanhaa 'popparia'.Täydellisten pop-biisien katsastuksessa ollaan sivuttu jo Beach Boysin euforista surffia sekä Phil Spectorin ääniseinän ja mustan mimmin kohtaamista Tina Turnerin kanssa.
Kolmas kappale on syksyisen ruskan valossa kylpevien amerikkalaisten esikaupunkien musiikkia. Joissa saatetaan luokan tyttöä high-schoolista kotiin.
September Gurls oli yhtyeen toiselta 'Radio City'-levyltä irroitettu single-biisi, joka ei tietenkään menestynyt kaupallisesti. Kappale on samalla tavalla surumielinen, kuin koko yhtyeen ura, joka ei hyvistä lähtökohdistaan huolimatta lähtenyt aikanaan yhtään mihinkään suuntaan. Biisi on hieno yhdistelmä kirkkaita kitaroita, kauniita harmonioita, power-pop rumpuja ja teini-iän hämmentynyttä rakkauden pohdintaa. Herkkien nöösipoikien musaa siis.
Myöhemmin bändi on noussut arvoon arvaamattomaan, vaikka monen korvaan se kuulostaakin juuri sellaiselta Amerikassa käyneen Radio-Helsingin toimittajan soittamalta musiikilta.
Hassusti itse maestro Alex Chilton (R.I.P) ei oikein lämmennyt Big Starin saamalle uudelle tunnustukselle, vaan piti yhtyettä ihan menneisyyden juttuna. No, tekivät he kuitenkin comeback-kiertueen.
Bangles teki muuten tästä ihan ookoon version.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti