Pekka Streng - Kesämaa

Pekka Streng on sikäli ajankohtainen, että tänään palatessani autolla Kymenlaaksosta Helsinkiin poikkesinkin Elimäen jälkeen Artjärvelle vievälle maantielle.
Kaunis ilma ja keväinen kumpuileva itä-Uusimaalainen maalaismaisema ovat sellainen yhdistelmä, josta ainakin allekirjoittanut nauttii mielellään vaikka pidemmän kaavan kautta.

Artjärven maantie vie myös Myrskylän kirkonkylän läpi, jonka kauniin puukirkon viereisen hautausmaan se jakaa kahteen osaan. Ja Myrskylän hautausmaalle tietojeni mukaan oli haudattu Pekka Streng.

Koska tällä kertaa ei mukana ollut takapenkkiläisiä päiväunilla, auton sai helposti pysäytettyä parkkipaikalle. Ilma oli lämmin ja hautausmaa vietti rinnettä pitkin kauniisti järven rantaan.

Kahden paikallisen rouvan neuvoilla sain summittaisen suunnan hautaa kohti, vaikka eihän tälläisen pienen maalaispitäjän kirkon multa nyt niin kansoitettua ole. Hauta on itse asiassa aivan kiviaidan ja tien viereisessä kulmassa. Tiedoksi siis niille, jotka jostakin syystä haluavat käydä siellä.

Tuijotin kauniissa kevätkesäisessä illassa kiveä ja vuosilukuja, jonka alle on haudattu myös sisko ja äiti. Täytyy tunnustaa, etteivät tunteet olleet mitenkään hirveän suuria. Katsoin kuitenkin loppujen lopuksi minulle tuntemattoman ihmisen hautakiveä. Tämä henkinen välinpitämättömyyteni häiritsi kuitenkin sen verran, että piti oikein pohtia miksi arvostan koko artistia ja miksi halusin tuolla maamerkillä vierailla.

Musiikkihan se tietysti. Magneettimiehen kuoleman hankin joskus 14-vuotiaana vinyylilevynä, lähinnä siitä syystä, että sellainen nyt sattui paikallisessa levykaupassa olemaan. Tarinaa kuolemansairaasta mysteerimiehestä olin kuitenkin kuullut. Tämä yhdistettynä levyn ankeaan Tasavallan Presidentin soittamaan psykedeliaan ja muutamaankin otteeseen kuolemaa ja uudestisyntymää sivuavat tekstit tekivät kyllä vaikutuksen, mutteivät mitään positiivista sellaista.

Kului toistakymmentä vuotta, ennen kuin sain käsiini miehen toisen ja viimeiseksi jääneen ('Unen maa' koottiin ja työstettiin kotinauhoituksista yms.) albumin 'Kesämaa'. Jos edellinen levy oli hivenen raskas, rasvatukkainen ja intialaisvaikutteinen, Kesämaa on musiikillisesti mukavan kevyt, kesäinen ja jatzahtava.
Streng sai tälle levylle taustalleen maan tuon ajan eturivin 'edistykselliset' jazz-rock muusikot, jotka elävöittivät miehen musiikin onnistuneesti. Muun muassa Hasse Walli, Olli Ahvenlahti, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen ja Jukka Ruohomäki sen ajan syntetisaattoreineen toivat musiikkiin oman vankan panoksensa.

Elinaikanaan olemattomasti haastatteluja antanut Streng ei itse asiassa musiikin suhteen ollut aivan tuntematon. Levyt myivät itsensä pois kauppojen hyllyistä ja tältä levyltä löytyi myös pienoinen hittikin tsekkiläiseen lastenrunoon tehdystä 'Perhosesta'.
Streng kävi levynteon aikaan läpi myös oman avioeron, mikä ei kuitenkaan painanut musiikin yleisfiilistä. Hän myös jätti pois kaikki psykedeelit. Levyn, tai levyjen usein mainitusta teosofisesta aspektista en sano mitään, mutta kyllä laulaja selkeästi haki jonkinnäköisiä vastauksia elämän ja kuoleman mysteeriin.
Levyn lopettava 'Mutta minä lähden' ja sitä seuraava 'piilokappale' ovat kuolemansairaan Strengin tapauksessa edelleen erittäin vaikuttava lopetus levytysuralle. Seuraava albumi pääsi vain suunnitteluasteelle Strengin kuollessa noin kuukautta ennen omaa syntymääni.

Kesämaa ja Strengin musiikki ovat minulle siis se romantisoitu hautakivi. Sen kuuntelu liikuttaa kuitenkin aidosti enemmän, kuin seisoskelu tuntemattoman ihmisen graniittikiven edessä jonkun pikkukylän hautausmaalla.