Jukka Gustavson, tai tarkemmin 'Jukka Gustavsonin Alone Together Orchestra' levytti tämän levyn jo 1976-77, mutta Loven heikosta taloudellisesta hapesta johtuen se pistettiin ulos vasta 1978, yhdessä Pelle Miljoonien ja muiden kanssa.'...jaloa ylpeyttä yletän... ylevää nöyryyttä nousen' kuulostaakin miljoona valovuotta vanhalta, verrattuna punkkiin ja uuteen aaltoon. Se ei sikäli ole ihme, sillä levyn oli kolmas ja viimeinen osa 'Fairyport'-levyn 'Joined to Conscience' kappaleesta alkaneeseen, koko 'Being'-levyn käsittäneeseen kokonaisuuteen. Minä saan Beingistä päänsärkyä ja Gustavsonin maailmantuskaiset kimurantit biisit eivät kuulu suosikkeihini. Paitsi bändin ainoa sinkkuhitti 'Luulosairas'.
...jaloa ylpeyttä yletän... ylevää nöyryyttä nousen, ei kuulu sellaisenaan myöskään suuriin suosikkeihin, mutta onhan tälläinen reliikki tavallaan mielenkiintoinen. Alone Together Orchestran miehistö on huima all-stars kokoonpano silloisen eilisen kovimmista soittajista. Gustavsonin lisäksi bändissä olivat muun muassa Juha Björninen, Pekka Pöyry, Heikki Virtanen, Juhani Aaltonen, Paroni Paakkunainen, Eero Koivistoinen, Sakari Kukko ja ties ketä. Ja etenkin Esa Kotilainen, joka soitti pitkäti koskettimet, hoiti niiden soundit ja vissiin vähän muutakin.
Levyn musiikki on sitä kimuranttia ja tosikkomaista Gustavsonia. Levyn teema on kuitenkin aika mielenkiintoinen, sillä Gustavson oli Wigwamista lähdön jälkeen kääntynyt jehovan todistajaksi ja levyn kappaleet perustuvat hänen näkemykseensä Raamatusta. Itse teos oli alkujaan sävelletty 'Yksin yhdessä'-baletin musiikiksi. Luvassa on siis otsakurttuista artsy-progea, mutta teeman ja ajan kanssa ihan mielenkiintoinen paketti. Sellaisille kaikenlaisesta musiikista kiinnostuneille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti