Sekoilut MTV:n gaalassa ja raportit konserttien messias-kompleksista. Meikäläisen kiinnostus artistia kohtaan nousi.Michael Jacksonin tämän (tärkeän) puoliskon paikkaajaa on odotettu pitkään. Pari vuotta aikaisemmin kokeilin 808 & Heartbreak-levyä, mutta huolimatta rakkaudesta kyseistä rytmisekvensseriä kohtaan levy ei juuri pudonnut.
My Beatiful Dark Fantasy taas on varmasti helppo kaikille meille 30+ musiikin kuuntelijoille, joilla on salaista kuuntelumenneisyyttä 90-luvun sampleihin perustuvasta rapista. Oli sen tekijä sitten PM Dawnin tyylinen pulska musta herkistelijä tai Beastie Boysin tyylinen remujengi, on hauska kuulla pitkästä aikaa samplejen päälle 'sävellettyä' musaa.
Levy on täyttä jatkumoa kyseiselle linjalle, joka herran jumala päättyi jo toistakymmentä vuotta sitten lakitupiin. Huhujen mukaan tämänkin levyn eräästä progesamplesta (niitä on useampia) käydään veristä oikeustaistelua tälläkin hetkellä. Samplepohjainen räppi on käsittääkseni ollut pitkään lähinnä maan alta toimivien yhtyeiden kuten cLOUDDEAD ja muut kamaa.
Omaan limousinen penkillä istuvaan napaan tuijotetaan levyn sanoituksissa aika paljon, joita säestetään iskevillä 70-luvun sampleilla. Maestron lisäksi levyllä kuullaan runsaasti vierailevia fiittaajia ja mimmikööriä, joten Kanye-allergesillekin levy on varmasti helppo pala. Joskin levyn pituus on tietysti tyylilajilleen ominaisesti pikkaisen väärin mitoitettu (lue liian pitkä).
Interracial-kannen takainen My Beatiful Dark Fantasy tuntuu sisältönsä puolesta sellaiselta kamalta, jonka esittäjälle sallittakoon rokin tai rapin menestyvän sekoilijan rooli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti