Oman parikymppisyyden kynnyksen kaksi elektronisen musiikin genreä olivat jungle tai siis drum'n bass (johon ne hirveästi lähtenyt) ja trip-hop. Trip-hopin etu oli toimia hitaana soundtrackkina sen aikaiselle elämälle.Massive Attackin 'Blue Lines' pyöri soittimessa jo varhaisessa vaiheessa ja tietämättäni myös kollektiivin jäsen Tricky. Tämä happoa rouskuttanut kääpiökokoinen nuorisorikollinen oli vastuussa monesta levyn räppäysosuudesta, mutta yhtyeen palkintojen pokkaustilaisuudessa istui jo linnassa rötöksistään.
Maxinquaye ei ole aikalaisten tapaan kärsinyt hirveästi ajan hampaan raatelua, vaan kaukaisuudesta rätisevät samplet ja sielukas musiikki toimii edelleen. Tämä oli itse asiassa selvää levyn ilmestyessä 1995, eikä asettanut minkäänlaisia epäilyksiä levyn klassikkoasemaa kohtaan jo ilmestymisaikanaan. Trickyn lisäksi vokaaliosuuksista vastaa Martina Topley-Bird, jota tai jonka suhdetta maestroon tituulerattiin aikanaan Ike ja Tina Turnerin kaltaiseksi.
Nostaisin tämän levyn samanlaiseksi englantilaisen elektronisen musiikin klassikoksi, kuin Primal Screamin 'Screamadelican', ellei tämä vetäisi jopa varjon puolelta ohi. Aavemaiset samplet ja elastinen biitti pitävät huolen, että tätä on kiva kuunnalla melkein kahdenkymmenen vuoden takaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti