Sepi Kuun ainokainen (?) on todellinen obskuuri julkaisu suomalaisen populaarimusiikin historiassa. Itse artistista ei löydy juuri mitään tietoa ja levynkin julkaisi Heliander Production, Jorma Helianderin levy-yhtiö, joka julkaisi samana vuonna muunmuassa turkulaista rokkabillyä.
Tämänkaltainen itsensä toteuttaminen suoritettiin vuonna 1980 yleensä jo uuden aallon muodossa. Rannan usvassa onkin outo reliikki, kuulostaen tuolloin pahasti epämuodikkaalta HÄMYMUSALTA. Kuulostaen? Levyhän on täyttä hämymusaa alusta loppuun. Onko se hyvää sellaista, en ole vielä pystynyt päättämään.
Sepi Kuun (joka todennäköisesti on vastuussa koko levyn musisoinnista) puhelaulu muistuttaa hivenen Pekka Strengin demolauluja, eikä monen biisinkään kohdalla asia ole toisin. Nenään tulvahtaa Magneettimiehen kuoleman savuinen haju vähän köpöistä pseudo-intialaissoundia myöten. Levyn 'kuka minä olen' tekstit ovat taiteilija Mikko Tolan käsialaa.
Kokonaan Sepi Kuun ohitse ei uusi aaltokaan mennyt, vaan kyllä sieltä niitäkin vaikuttteita tunnistaa. Netissä Rannan usvassa on verrattu myös ranskalaiseen Catherine Ribeiro + Alpesiin, jonka kaikuja on levyn mantramaisissa soitintaustoissa ja aavemaisissa koskettimissa. Levy on outo sekoitus paskaa peräkamarin hämyilyä ja toisaalta taas todella uljasta tavaraa, josta en ole päässyt vielä selvyyteen, onko tämä mätämuna vai sellainen kosminen muna.
1 kommentti:
Mä vasta eilen luin tämän postauksen ja aloin googlaamaan. Kiintoisaa kamaa, ainakin osittain. Ja levykin on julkaistu viime vuonna uudestaan, rocketin toimesta. Pitänee hoitaa hyllyyn.
Lähetä kommentti