Radiopuhelimet - Rokkiräjähdys 1988

Vuonna 1988 Stadi oli täynnä Johnnyja, joille tukka ja kledjut olivat musiikkia tärkeämpiä. Oulussa sitä vastoin oli oikeamielisiä oikeita miehiä, jotka soittivat oikeata rokkia. Tai jotain.

Oma ensikosketus Radiopuhelimiin tapahtui taas siellä kaverin isoveljen huoneessa, jossa kuunneltiin tämän levyn avausbiisiä. Kolmetoistavuotiaat suhtautuivat näin outoon kamaan pienellä huumorilla, mutta levyn nimi- ja avausbiisi 'Rokkiräjähdys' pisti kuitenkin jollain tapaa hiljaiseksi. On tietenkin selvää, että tuon ajan (ja tämänkin päivän) pikkuteinien musamaku ei ole sieltä avarimmasta päästä, vaan hommaa pitää alkaa venyttämään. Silti Rokkiräjähdys osui johonkin.

Radiopuhelimia ja sitä edeltävää KTMK:ta on myöhemmin tullut jonkin verran kuunneltua, mutta tämä kyseinen levy on valitettavasti jäänyt kadoksiin. Yksi syy on se, että siitä ei tietääkseni ole otettu cd-painosta ja levyn uudelleenjulkaisusta ei ole hajua. Minulla on myös hämäräperäinen mielikuva levyn julkaisseesta Bad Vugumista, että lafkalla ei kaikki ole ollut.. no hämärää, en tiedä.

Nimibiisi on edelleen rokkiräjähdys. Kakkosbiisi 'Etelän vetelät' kertoo pohjois-pohjanmaalaisen näkemyksen meistä etelän räkänokista, jotka eivät uskalla edes tapella. Sitten on vitsit vähissä. Rokkiräjähdys jyrää kireästi ja kulmikkaasti edelleen ja väittäisin, että tämä on yksi kovimmista Suomessa tehdyistä rokkilevyistä. Piiskaavat marshall-kitarat, Perämeren funk ja J. Mäen lyriikat ovat edelleen kovaa kamaa. Biisejä ja riffejä voisi kuvailla turbo-ahdetuksi Stoogesiksi. TV Eye oululaisittain ja tuplanopeudella.