Beastie Boysien viimeisimmät levytykset eivät ole pahemmin liikuttaneet, vaikka yhtye oli takavuosina yksi tärkeimmistä, tai ainakin kuunnelluimmista artisteista levyhyllyssä. Diskografiassa on 2000-luvulta pitkä pätkä, mitä ei löydy hyllystä.
Keskinkertaisten levyjen lisäksi MCA:lla todettiin vuonna 2009 kurkkusyöpä, joten bändin ura oli jotakuinkin katkolla. Jotta todellisuus olisi tarinaa ihmeellisempää, bändi oli kuitenkin tässä vaiheessa levyttänyt kahden albumillisen verran materiaalia, jonka julkaisua varten varattu Brittikiertue jouduttiin perumaan. Jotta homma menisi vielä vaikeammaksi näistä ensimmäistä ja alunperin julkaistavaksi ajateltua ' Hot Sauce Committee Part Onea' ei julkaistu ollenkaan, vaan nyt julkaistu levy on 'kakkososa'. Tänä vuonna julkaistava ykkösosa kertonee, onko koko juttu hoaxia.
Beastie Boys oli takavuosina kuuluisa innovatiivisen musiikin lisäksi videoista ja tempauksista, jotka vetivät vertoja musiikin laadulle. Tauko teki bändille hyvää, sillä viime vuonna ilmestyneet 'uudelleenlämmittelyt' vanhoista videoista olivat todella hyviä. Myös näinä nettiin vuotojen aikoina yhtyeen ennen virallista levynjulkaisua nettiin pamauttama tunnin video ghettoblasterista koriskentän keskellä soittamassa uutta levyä oli hieno veto.
Siirrytään ulkomusiikillisista seikoista itse levyyn. Hot Sauce Committee Part Two on asiallinen paluu takaisin laatu Petopoikiin. Edellisten levyjen old-school räp ja jazzailu on taas laajentunut takaisin sinne Check Your Head-kauden suuntaan. Levyllä on se pakollinen hoosee biisi, mutta tutuista palikoista huolimatta levyn kuuntelee mielellään läpi kerta toisensa jälkeen. Viisissäkymmenissä olevat ex-punkkarit kuulostavat räpätessään tietysti juuri siltä, miltä viisissäkymmenissä olevat ex-punkkarit kuulostavat, joten se yllätysmomentti on kulutettu jo pari vuosikymmentä sitten.
Jos jotain uutta levyllä on, on se ehkä analogiselta, tai pseudo-analogiselta kuulostavat syntikka- ja bassomuraukset. Kansiteksteissä ei mainita Money Markkia, joten ne lienevät kolmikon omaa tuotantoa. Muuten musiikki on taas sekoitus samplaamista ja live-soittoa. Ainoastaan Santigoldin kanssa tehty 'Don't Play No Game That I Can't Win' kuulostaa omaan korvaan vähän irralliselta.
Hot Sauce Committee Part Two ei tuo mitään uutta ja ihmeellistä bändin tuotantoon, mutta onpahan nyt todisteena, ettei Beastie Boys ole kuollut.
Pete Sinfield: Still (1973)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti