Vuonna 1976 toimintansa aloittanut ja 1982 lopettanut Crime jäi kulttibändiksi, jonka 'kuuluisin' saavutus on Sonic Youthin 'Sister'-levylle coveroima 'Hot Wire My Heart'.
Biisi oli bändin ensimmäinen sinkku, eikä Crime elinaikanaan levyttänytkään kasetteja ja sinkkuja pidempää julkaisua. Ensimmäisen kerran tuotanto koottiin yksiin kansiin 1991. Tämä kokoelma on sama parilla lisäbiisillä.
Crimella oli hyvin tarkka pukeutumistyyli tiukkoine kyttäpukuineen tai vaihtoehtoisesti gangsteripukuineen. Ehkä tämä pelleily soti punk-muotia vastaan, eikä ollut samalla tavalla helposti myytävissä, kuin ramokuteet tai englantilaissuunnittelijoiden kostyymit?
Viimeistään kokoelman ensimmäisen biisin kajahtaessa kajareista ymmärtää kuitenkin miksi Crime jäi niin monen muun ohella kulttibändiksi; se oli vain aivan liian kovaa rokkia mainstream-suosioon. Crimen musiikillinen idea oli soittaa rokkia tajuttomalla volyymillä. Tähän ja tajuttoman kovaa soivaan huolimattomaan soolokitaraan perustuvat biisit laulettiin nihilistisen räkäisesti. Crimen musiikkia on aika hankala verrata varhaisempiin edeltäjiinsä. Tietyllä tapaa musiikissa soi Stoogesin 'Raw Power'-levy, mutta siinä ei ole mukana tippaakaan sitä 'taiteellisuutta', mitä Stooges piti levyillään mukana loppuun asti.
Crime otti myös kohtalaisen vakavasti punkin nihilistisen ja huumeisen elämäntavan ja saattoi syyllistyä univormu-maniassaan ja julisteissaan huonon maun puolelle, eli suomeksi nazi-rekvisiittaan. Tämä johti bändin ongelmiin keikkojen buukkausten kanssa.
Crime on nykyisin uudelleen kasattu, vaikka vähintään kolme miestä makaa jo haudassa.
Pete Sinfield: Still (1973)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti