Lahden Microvox-studio ja sen pitäjä Pekka Nurmikallio (ei kuvassa) antoivat olemassa olonsa aikana kokoonsa nähden runsaahkon panoksensa suomalaiseen rock-musiikkiin. Nurmikallion itsensä toimiessa vielä tanssiyhtyeen johtajana studiossa levytettiin toki muutakin, kuin pelkkää rokkia, mutta tunnetuin paikka on tuotannoistaan, joissa ensi levynsä kävi nauhoittamassa sellaiset artistit, kuin Juice Leskinen & Coitus Int, Hurriganes, Hassisen kone ja Eppu Normaali. Näin muutamia mainiten.
Pekka Nurmikallio ajatui äänittämään pikkaisen vahingossa hankkiessaan kaksi käytettyä Revox-nauhuria. Studio rakennettiin kerrostalon pyöräkellariin, jonka yläpuolella asui myös Nurmikallion äiti, joka toi sessioihin usein pullakahvit. Tästä kotoisasta tunnelmasta johtuen Nurmikallion aikaansa nähdenkin karu äänittämö sai hiljalleen asiakkaikseen paikallisten orkestereiden lisäksi myös Love-Recordsin, Jukka Kuoppamäen Satsangan ja Pokon kaltaiset levy-yhtiöt. Tunnelman lisäksi tähän vaikutti luonnollisesti myös hintataso. Nurmikallio istui ja raatoi yhtyeidensä kanssa saaden usein aikaan ihan kelvollista jälkeä. Studio tilana oli luolamainen; korkeus oli vain 186 senttimetriä, joten Cisse Häkkisen ja Pitkä Lehtisen tyyliset hujopit paukuttivat jatkuvasti päätään putkiin ja kattomparruihin.
Jos tilat itsessään olivat karut, niin olivat myös laitteistot. Nauhoituskoneet koostuivat siis kahdesta erillisestä Revox-nauhurista ja miksauspöytään oli liitetty puretusta paskaurusta sen pieni jousikaikulaite. Eli suomeksi; Microvox oli kaksiraitastudio. Raidoille äänitettiin toki päällekkäin, mutta nauhat taisivat kestää vain seitsemän erillistä päällekkäisnauhoitusta tason vielä kärsimättä. Tämä aikana, jolloin Finvoxilla alkoi olla kunnon moniraitatekniikkaa, vaikka toisaalta kunnon rumpusoundit piti 70-luvun puolessa välissä vielä käydä äänittämässä Tukholmassa asti.
Loven työnjakoon kuului, että Virtasen tyyliset orkesterit kävivät äänittämässä hivenen karumman musiikkinsa Microvoxilla, haastavampien työskennellessä niin sanotuissa kunnon studioissa. Toisaalta mitä järkeä olisi ollut pistää Peitsamon tyylisiä artisteja jonnekin kuusitoistaraitaisille? Microvoxin uusi nousu tapahtui vielä punkin ja uuden aallon tullessa, jolloin paikka oli erittäin sopiva ja rupinen taltioimaan yhtyeiden hivenen kokematonta ja horjuvaa studiotyöskentelyä.
Nurmikallio kuului olennaisena osana ja ideoijana myös lahtelaisen Sleepy Sleepersin levytyksissä. Suurin osan ns. "klassisen" kauden levytyksistä tehtiin ryypäten pyöräkellarissa ja Nurmikallio oli yksi ideoija niin tärkeissä välispiikeissä ja tehosteissa.
70-luvun lopulla näitä niin sanottuja "kellaristudioita" alkoi nousta jokaiseen maakuntaan, joten kilpailun kovetessa Microvox ei lopulta pärjännyt ja taisi loppuaikoina ajautua paikallisille liikemiehille, jotka kadottivat paikan fyysisen osoitteen lisäksi myös sen tärkeän pullan tuoksun latistaen mestan teknisesti ehkä paremmaksi, mutta muuten epäviihtyisäksi ja tavalliseksi. Nurmikallio itse teki viimeiset äänitykset 1982, jonka jälkeen hän siirtyi televisio- ja radiotöihin, joissa hän toimi kuolemaansa asti 2008.
Kaikesta tästä huolimatta, tai siitä johtuen Microvoxissa äänitettiin viisitoista kultalevyä ja yksi timanttilevy. Sekä lukematon kasa klassista suomirockkia.
1 kommentti:
Kiitos jutusta!
Lähetä kommentti