Georg Malmstén - Mikki Hiiri-laulut

Lastenlauluaihe jatkuu edelleenkin. Digitoin viime kesänä c-kasetillisen tavaraa vuodelta 1976. Kasetti oli äänitetty silloiselta maan ainoalta radiokanavalta; Yleisradiolta.

Nauhalta löytyi muun muassa kaksikymmentäminuuttinen kuunnelma 'Eläinten päiväkoti', joka oli koottu opettavaisen tarinan ja aikansa lastenmusiikin ympärille. Kuunnelman musiikki on nykyisin täysin obskuuria, mutta sisälsi hienoja vahvasti kansanmusiikkihenkisiä lastenbiisejä. Ja nyt tarkoitan sitä 70-luvun Siikavire-kamaa. Itse kuunnelman tekijä ja musiikki jäivät edelleen arvoituksiksi - äänitys oli nimittäin katkaistu juuri siinä kohtaa, missä tekijätiedot olisi sanottu.

Mutta palataan noihin ehkä myöhemmin ja siirrytään itse asiaan. Kasetilta löytyi sen loppukeston täyttäneestä sekalaisesta lastenmusiikista myös 'Mikki Hiiri ja Vuorenpeikko' niminen kappale, jota en ollut aiemmin kuullut. Tai siis olin tietysti juuri tältä kasetilta, mutten tietoisesti. Luulin tähän asti, että Mikki Hiiri merihädässä oli ainoa, mutta salapoliisityö (okei; Ylen Elävä arkisto) kertoo, että 'Jori' Malmstén tekikin näitä Mikki-biisejä useamman kappaleen ja vielä useamman vuosikymmenen aikana. Vanhempieni ikäpolvi olisi tämän varmaan tiennytkin.

Säveltäjän sisar Greta Pitkänen (os. Malmstén) toimitti alunperin Mikki Hiiren virkaa varhaiseen kuolemaansa saakka 1938. Tämän jälkeen Mikin kimitysvastuussa oli vielä pari eri naishenkilöä. Mikin ensiesiintyminen Suomen ääniaalloilla tapahtui muuten jo vuotta ennen ensilevytystä 1935 radion studiokuunnelmassa. Seuraavana vuonna levytettiin se kuuluisin 'Merihätä' ja vuoden päästä tälläkin kasetilla ollut 'Vuorenpeikko'.

Ensimmäiset kappaleet käyttivät samaa musiikkipohjaa ja ainoastaan lyriikat on muutettu. Tarina menee pääosin niin, että Mikki seikkailee, tulee peikko ja sen jälkeen suunnilleen joku Suojeluskunta rientää pelastamaan sankarimme. Siimahäntä on kuitenkin perin suomalaisen oloinen ja seikkailee tutuissa maisemissa Lapissa, Suomenlahdella tai vaikkapa tukkijoella.

50-luvulla Mikki-kappaleet taas jatkuivat (nyt sävellyskin oli uusi), vaikka Disney-yhtiö oli tässä vaiheessa saanut lonkeronsa vahvemmaksi (syynä 1952 alkanut Aku Ankka-lehden ilmestyminen?) ja yritti kieltää hahmon nimen käytön. Malmstén ei tästä välittänyt vaan jatkoi kappaleiden levyttämistä vielä 60-luvun puolelle. Tästä voitaneen päätellä tuotemerkkien suojelun kehitysmaissa olevan aika turhaa. Kuinkakohan monta Disney-hahmoa tälläkin hetkellä mainostaa baarin katolla sihijuomaa esimerkiksi jossain Afrikan paisuvassa metropolissa?

Vaikka kappaleet nauttivat yleisesti lastenmusiikin klassikon asemasta, Mikki-kappaleet (tai siis se merihätä) eivät itselleni ole olleet mitenkään lähellä sydäntä. Lyriikallisesti biisi on kuitenkin tietyllä tapaa mielenkiintoinen yritys kuvittaa jotain aikansa kömpelöä piirroselokuvaa, jota ei ole olemassa. Ja riittäähän siinä sitä draamaa peikon bassonauruineen. Diskanttinen äänimaisema on myös tavallaan viehättävä, samaten laulajien selkeästi suomenruotsalainen (mutta selkeä) artikulaatio. Ja tämä kaikki parissa minuutissa.
Myöskään mistään väkinäisestä tuotemyynnistä ei tule kuvaa, vaan hahmo vain oli köpätty sympaattisesti ilman lupia omaan käyttöön kuvittamaan itsenäisyytensä alkuvuosia viettävän maan visioita. Onko tämä nykypäivään verrattuna hyvä vai huono asia jää sekin kuulijan vastuulle. Mutta se on varmaa, ettei Mikki olisi seikkaillut Neuvostoliitossa!