Deutsche Elektronische Musik , Experimental German Rock and Electronic Music 1972-1983 (kokoelma 2010)

Hipstereiden suosima Soul-Jazz Records julkaisi juuri saksalaista kokeellista rock-musiikkia, eli tuttavallisemmin krautrockkia sisältävän kokoelmansa.

Krautrock-revival on sinänsä mennyt ohi jo ajat sitten, mutta toisaalta genren levyt pyörivät ainakin meikäläisellä edelleenkin. Moneen muuhun juttuun tulee jossain vaiheessa kyllästyminen, mutta näitä sitä vaan jumittaa vuodesta toiseen.

Suhtauduin alun perin kokoelmaan hivenen skeptisesti, koska puolet biiseistä löytyy levyhyllystä ihan fyysisessä muodossa. Kokoelman juju onkin pudottaa väliin minullekin täysin tuntemattomia, tai vähän kuultuja artisteja. Erinomaisia vielä. Oikeastaan ainoa ihan seminaali bändi, joka loistaa poissaolollaan on Kraftwerk. Mutta he ovatkin kuuluisia siitä, ettei heidän musaa julkaise kukaan muu kuin he itse. Myös Agitation Freetä jäin kaipaamaan.

Koska yksi tämän blogin olemassa olon tarkoitus tuputtaa muille artisteja (etenkin jos bändi tai genre on minun mielestäni hyvä ja ansaitsee sen), käytän tilaisuutta hyödyksi ja käyn tapojeni vastaisesti koko albumin läpi raita raidalta.

1. Can — Aspectacle
2. Between — Devotion
3. Harmonia — Dino
4. Gila — This Morning
5. Kollectiv — Rambo Zambo
6. Michael Bundt — La Chasse Aux Microbes
7. E.M.A.K — Filmmusik
8. Popol Vuh — Morgengruss
9. Conrad Schnitzler — Auf Dem Schwarzen Kanal
10. La Düsseldorf — Rheinita
11. Harmonia — Veterano
12. Faust — It's A Rainy Day, Sunshine Girl
13. Neu! — Hallo Gallo

14. Cluster — Heisse Lippen
15. Ibliss — Hi Life
16. Dieter Moebius — Hasenheide
17. Amon Duul II — Fly United
18. Popol Vuh — Aguirre 1
19. Ash Ra Tempel — Daydream
20. Tangerine Dream — No Man's Land
21. Amon Duul II — Wie Der Wind Am Ende Einer Strasse
22. Roedelius — Geradewohl
23. Can — I Want More
24. Deuter — Soham

Levy1
1. Avausraita on Cania, joka on toisille genren tärkein yhtye. Minä pidän bändiä vain ok-osastolla. Jännä funk-biisi.
2. Between oli minulle jokseenkin tuntematon. Kiva hare-henkinen hymni.
3. Harmonian Dino on klassiselta 'Musik von Harmonialta' ja hyväksi todettu mekaaninen biisi.
4. Gila on mukana erikoisella etäisesti power-poppia muistuttavalla biisillä. Ookoo.
5. Kollektiv on jäänyt myös itselle vähän tuntemattomaksi. Heiltä kokoelmalla huiluvetoinen jazz-progeilu, jota säestetään kaikulaitteen losauksilla. Ihan kiva, tosin tälläistä tehtiin muuallakin.
6. Pommin puun takaa heittää Michael Bundt, jota en ollut ikinä kuullut. 'La Chasse Aux Microbes' on minimaalinen ja massiivinen samaan aikaan. Syntetisaattori sekvenssin päälle soitettua jousikonetta. Napakampaa Tangerine Dream-osastoa.
7. E.M.A.K (Elektronische Musik aus Köln) teki 80-luvun alussa televisio ja elokuvamusiikkia. Siihen kategoriaan menee.
8. Popol Vuhin Morgenruss on Aguirre-elokuvan soundtrackilta. Akustisia soittimia.
9. Poikkitaiteilija Conrad Schnitzler on mukana elektronisella ja junnaavalla rytmillä hakkaavalla kappaleella.
10. La Düsseldorf soittaa neonväriset tennisaurinkolipat päässään tämän motorisen ja uljaan oodin reininmaalaisille mimmeille. Tuttua juttua.
11. Harmonia pamauttaa toisenkin biisin ensimmäisen levyn loppuun. Samalta levyltä, kuin edellinenkin.
12. Harmoniasta siirrytään astetta mekaanisempaan suuntaan Faustin paukuttaessa tämän velvettejä ja industriaalia yhdistävän mantransa.
13. Ykköslevy päättyy Neu!:n monotoniseen klassikkoon 'Hallogallo'.

Levy2
14. Kakkoslevy alkaa samanlaisissa (lämpimän) motorisissa tunnelmissa, kuin mihin ykkönen päättyi. Clusterin 'Zuckerzeit' albumin mainio 'Heisse Lippen'.
15. Minulle tuntematon Ibliss soittaa yhden riffin jazz-rokin. Kestää kymmenen minuuttia. Ei hyvä.
16. Dieter Moebius (Clusterin toinen puoli ja Harmonian jäsen) soittaa elektronisen kappaleen soololevyltään. Sitä samaa, sitä samaa kamaa, kuin edellämainitut yhtyeetkin.
17. Amon Düül II:sen Fly United on myös vanha tuttu. Komea outo hard-rock. Ja kaikki laulavat.
18. Aguirren nimibiisi. Tämä biisi kuorokoneineen aiheuttaa vuodesta toiseen ruumiin mielestä (tai siis toisinpäin) irtautumiskokemukseen.
19. Ash Ra Tempeliltä tai Ashralta olisi löytynyt kymmenen parempaakin biisiä, vaikkei tämä 'Starring Rosi' levyltä napattu kappale huono ole.
20. Tangerine Dreamilta mukana on metallinen drone, jonka päällä on sekvenssointia. Biisi on vähän huonommalta 80-luvulta ja albumilta Hyperborea. Toisaalta onhan ne 70-luvun mestariteokset jo tuttuja.
21. Wie Der Wind Am Ende Einer Strasse on kokoelman toinen Amon Düül II biisi ja minun mielestäni yksi yhtyeen parhaista. Itämäinen bassojunnaus, komeita kiipparileadeja ja vimmainen viulu.
22. Clusterin toinen puolikas Roedelius soittaa melankolista elektronista mattoa ja kitaraa ja urkua siihen päälle. Kiva biisi.
23. Canin funk-hitti.
24. Deuter päättää levyn akustiseen droneen. Hyvä.