torstai 17. kesäkuuta 2010

Wigwam - Nuclear Nightclub 1975

Maukasta vuosikertaa edustavan levyn ja samalla myös yhtyeen suurimman menestyksen julkaisemisesta alkaa olla päivälleen 35 vuotta.

Ennen tätä levyä bändi käväisi hajoamisen partaalla kun sekä Jukka Gustavson, että Pekka Pohjola lähtivät yhtyeestä. Pienen uudelleenarvioinnin jälkeen bändin toiminta jatkui uuden basistin (hajonneesta Tasavallan presidentistä tullut Måns Groundstroem) ja levylle saadun kosketinsoittaja Esa Kotilaisen myötä.

Sävellysvastuun otti kaksikko Pembroke-Rechard ja musiikkityyli muuttui koukeroisesta progesta ja livejen lainabiiseistä populaarimpaan suuntaa. Bändi itse nimitti uutta tyyliä 'deep-popiksi' ja vertailukohdat onkin haettava enemmän suunnasta Steely Dan/10 CC, kuin Genesis tai muut progesterit.

Jim Pembrokehan ei ole sävellyksissään kalvennut, jossei nyt maanmiestensä ykköskaartin, niin kakkoskaartin biisintekijöille. Jo avausbiisi jaksaa sävellyksineen ja sovituksineen yllättää edelleen. Myös edesmenneen Ronnie Osterbergin ilmavat rummut ovat yksi levyn keskeisimpiä elementtejä. Tuotantovastuu oli Pave Maijasella, joka vangitsi hetken ja soinnin komeasti Ruotsin Marcus-studioilla. Koska yhtye soitti aiemminkin 'edistyksellistä musiikkia' oli jo Being-levyllä kuultu syntetisaattoria, mutta Nuclearille hankittiin sen ajan paras synasoittaja ja asiantuntija Esa Kotilainen. Hän maalasikin hyvällä maulla biisien taustalle, tuoden mukaan sen ajan kuuminta soundia.

Wigwam oli ollut aikaisemmin tunnettu, muttei suosittu yhtye. Keikkoja käytiin katsomassa lähinnä sen takia, että oli kuultu huhuja kosketinsoittajasta joka soitti niin nopeasti, ettei sormia näkynyt.
Nuclear Nightclub muutti tilanteen. Suomen albumilistan kärkeen pamahtanut albumi täytti yhtyeen konserttipaikat. Virginin Richard Branson sai myös levyn käsiinsä ja tykästyi yhtyeeseen julkaisten heidän seuraavan mainion, mutta huono-onnisen levyn Lucky Golden Stripes and Starpose.

Kotilainen soitti levyn julkaisun jälkeen muutaman keikan , mutta syystä tai toisesta lähti kävelemään. Tämän tilalle otettiin toinen kymenlaakson mies Heikki 'Hessu' Hietanen. Hietanen (myöhemmin tunnettu nimellä Pedro) täytti hyvin Kotilaisen jättämän aukon ja antoi oman panoksensa seuraavalle levylle.

Tässä yhtyeen studio-live seuraavalta vuodelta Pop-Liisa-ohjelmasta. Biisikin on jo seuraavalta levyltä, mutta meininki on sama.

2 kommenttia:

monty kirjoitti...

Jes,Wigwam.Suomen merkittävin bändi kautta aikojen?
Kannattaa tutustua myös Pembroken soolomatskuun.Wicked Ivory,Pigworm ja Corporal Cauliflower Mental Function ovat erinomaisen laadukkaita ja miellän ne jollain tapaa Wigwamlevyiksi.Sama ryhmähän siellä taustalla vetää niissäkin.

Lucky Golden on tosiaan käsittämättömän aliarvostettu.
Munkin mielestä se on vähintään yhtä hyvä-ellei parempikin- kuin Nuclear Nightclub.Makuasia varmaan ja tiedän olevani mielipiteeni kanssa vähemmistössä.

T-Hound kirjoitti...

Mitäs tähän lisäämään muuta kuin, että sekä 'Nightclub' ja 'Lucky Golden' ovat molemmat suomirockin klassikoita. Mainioita kamaa!