Lainasin juuri kirjastosta artistin 90-luvun taitteessa kirjoittaman omaelämänkerran 'Head On' (ja toisella puolella 'Repossessed'), joka valottaa eksentrikon ja .. no sanotaan nyt neron Julian Copen vaiheita 70-luvun lopun Liverpool-skenen ja uuden aallon jälkeisen musiikin parissa. Itseään ja muita säästelemättä.Tämä ehkä vuosi sitten ostamani kokoelma BBC-sessioista (miehen itsensä valitsema) toimii mainiona taustamusiikkina kirjaa lukiessa. Levytykset ja biisit keskittyvät aiemman 'Teardrop Explodes' yhtyeen suosion jälkeiseen ja miehen alkuvaiheen soolotuotannon materiaaliin. Siis tavaraan ennen Julian Copen pää-trilogiaa (Peggy Suicide, Jehovahkill ja Autogeddon).
Vaikka lainat luetaan selvästi mm. Funkadelicin ja muiden esikuvien (psykedeelit) suuntaan, levy toimii mainiona osoituksena myös miehen tajuttoman hyvästä biisinkirjoitustaidosta. Taustalla soittavat vielä miehen alkuaikojen soolomateriaalin apumiehet 'Moon-Eye', 'Donald Ross Skinner' ja muut jotka myöhemmin saivat poistua takavasemmalle uusien tieltä Copen imettyä heidät kuiviin. Toisaalta jos JC ei toimisi näin ja muuttuisi tietyin väliajoin, olisi hänen uransa jäänyt varmasti samanlaiseksi, kuin alkuaikojen bändikaverin ja nemesiksen Ian McCullochin; Tylsää kyntämistä kuolleen yhtyeensä kanssa.
1 kommentti:
Cope on kadotettuja helmiä, Suomessa edelleen(aina?) melkoisen tuntematon. Jehovah Kill:n Poet is priest on yksi hurjimpia vetoja!
Lähetä kommentti