Yhdysvallat ja etenkin sen moottorikaupunki Detroit tuotti tajuttomat määrät hyviä funk- ja soul-levytyksiä, ettei tälläinen tavallinen harrastelija edes pysy kartalla.Tähänkin yhtyeeseen törmäsin vahingossa Andrew Weatherallin 'Screamadelica'-miksissä, mihin oli kasattu yhtyeen ja tuottajan kyseisen levynteon aikana vaikuttaneita artisteja.
Pätevää funkkia soittaneen bändin kappaleiden takaa löytyi alussa biisintekijöinä kuitenkin Holland/Dozier/Holland kolmikko, joka Motownilta lähdön jälkeen perusti oman Invictus/Hot Wax-levy-yhtiön. Firman pääbändiksi muodostui kyseinen orkesteri. Bändi saikin 70-luvun alussa pari miljoonamyyntiin yltänyttä sinkkuhittiä, vaikka täyspitkät eivät samaan tahtiin hyllyistä lähteneetkään.
'Skin I'm In' on bändin viimeinen täyspitkä, jonka jälkeen äijät lähtivät soolourilleen (tosin ilman suurempaa menestystä). Levy on täynnä sielukasta funk-jytää maustettuna hivenen aikansa syntetisaattoreilla. Funk-soul-levytyksistä poiketen myös mellotron huokailee muutaman kerran todella eeppisesti. Mukana on 70-luvun alkupuolen tyyliin euforian julistuksen lisäksi tietysti myös mustaa tiedostavuutta. Rokkaa ja funkkaa psykedeelisesti, mutta kuitenkin skarpisti verrattuna vaikka vähän samanlaisilla musiikillisillä eväillä retkeilleeseen Funkadeliciin. Välillä mennään sitten vähän sokerisemmissa, mutta hyvissä tunnelmissa. Kiitti Detroit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti