Vaikka hehkutankin tasaisin väliajoin kotimaista Circle-orkesteria, olen nähnyt sen ainoastaan kerran aikaisemmin. Aika ja paikka oli vuoden 2005 tammikuu, Tavastia ja Riemufestivaali.Keikka oli ihan sympaattinen, hevikausi juuri alkanut (noh, Sunrise oli ilmestynyt jo neljä vuotta aiemin..) ja setti loppui 'Nopeuskuninkaaseen', jonka aikana ehkä kymmenisen kappaletta niittirannekemiehiä meni joraamaan lavan eteen.
Yhtyeen pakettiautolle on tullut tässä välissä aika paljon keikkakilometrejä, oma pötsini on roikahtanut ja vuosiakin on kulunut peräti kuusi kappaletta. Odotukset keikalle olivat siis jossain sellaisessa luokassa, jonka tyydyttäminen maallisessa maailmassa saattaa olla hankalaa.
Lämppäribändi/artisti Keuhkojen julistus jäi miltei kokonaan näkemättä ja väen valuessa ulos salista valtasimme paikat eturivistä. Keikan alkua sai odottaa ikuisuuden YK:n täpötäydessä pikkusalissa. Yhtäkkiä takaani kuului ystävällinen ääni "Anteeks, päästäiskös me vielä tästä lavalle." Kohteliaan kysymyksen esitti solisti Mika Rättö, joka tuli väentungoksen läpi jonona bändinsä kanssa. Jussi Lehtisalo nousi hetken kuluttua lavalle yleisön läpi toista kautta siniset spandeksit jalassa.
Keikka lähti käyntiin uusimman levyn 'Kaasukello'-kappaleen suhinalla. Käsittääkseni miksaaja Tuomas Laurila on myös yksi yhtyeen 'soittavista' jäsenistä, sillä bändi käytti aika paljon taustanauhoja noissa suhinakohdissa + vakoilin kitarapoliisina ettei Janne Westerlundilla ollut lattialla kuin säröpedaali. Joten kitaraefektejäkin ajettiin miksauspöydästä. Mielenkiintoista eikö totta!
Keikka lähtikin samantien lentoon, Kaasukellon päättyessä minuutteja kestävään kitara-stondikseen lyöden samalla yhtä täsmäsointua. Kieltämättä uljaan näköistä!
Tästä seurasi myös se ongelma, että kaikki kortit lyötiin saman tien pöytään. Aloituksesta oli aika hankala lyödä paremmaksi, vaikka yhtye ei väsähtänytkään missään vaiheessa. Kaikesta koreografiasta ja soittotarkkuudesta huomasi, että bändi on kiertänyt tämän kaman kanssa aika paljon. Circleä on aina arvostettu arvaamattomuudesta, mutta minun silmiin ja korviin tämä keikka oli äärimmäisen tarkan harkinnan tulosta. Yksi tekijä tässä tietysti on bändin koneentarkka rumpali 'LeppäStick'.
Keikkamateriaali nojasi tuntematonta black-metal biisiä ja encorea lukuunottamatta pitkälti uuden 'Rautatien' materiaaliin. Eikä siinä mitään vikaa. Circlen nykyinen haminalaiskitaristi-trio soittaa livenäkin erittäin napakasti ja on varmasti tuonut lisävoimaa ja nyanssia yhtyeen repertuaariin. Tämä ei tosin taida olla ensimmäinen kerta, kun bändissä soittaa samanaikaisesti kolme kitaristia, mutta näin ainakin uudelta heviajanlaskun ajalta.
Mieleen hiipi YK:n salissa, kuinka harkittu veto hevin kaltaiseen musiikkiin siirtyminen olisi tämän päivän Yö-tankerohevin luvatussa maassa. Tekisi 'kansallismusiikkia' vähän mielenkiintoisemmin. Kymmenen vuotta sitten Lehtisalo ja kumppanit tuskin kuitenkaan ihan näin tarkkaan ovat asiaa miettineet.
Keikka loppui encorena esitettyyn 'Panik'(?) levyn hardcore kaahaukseen, josta siirryttiin luonnollisesti 'Nopeuskuninkaaseen'. Sitten se loppui.
5 kommenttia:
Meikä olisi menossa tänä iltana (26.2.) katsomaan Circlea Hämeenlinnan Suisto-klubille, eikä tämä raportti odotuksia vähentänyt lainkaan! :D
Viimeksi näin bändin viime vuonna kahdella keikalla. Molemmilla keikoilla aloitusbiisinä oli Virsi ja lavalla toikkaroivat nuo kolme kitaristia. Ihmispyramidit olivat komeita!
Huomautus: Julius Jääskeläinen (Les Paulin soittaja) on Lahesta kotoisin ja asuu Stadissa. Soitettiin kimpassa aikoinaan.
Ok. Eikös ne kaksi kitaristia ole veljeksiä, joten kummatkin Lahdesta? Muistin, että olisi ollut Sweethaertin miehiä.
Tarkistuksen perusteella Pekka Jääskeläinen tosiaan on alkuperäinen Sweetheart. J. Jääskeläinen soitti yhtyeessä loppuvaiheessa.
Eivät ole veljeksiä samasta sukunimestä huolimatta. Juliuksella on vaan sisko. :-)
Knoppitietona voisin lisäksi kertoa että Jullen Les Paul on Aria-merkkinen, mikäli ei ole hankkinut uutta kitaraa, mitä epäilen.
Lähetä kommentti