Piti alunperin kirjoittaa 'Meddle'-levystä, joka oli ensimmäinen millä tämä yhtye sai pitkät teoksensa oikeasti toimimaan. Sitten muistin, että tältä konserttitaltioinniltahan löytyvät ne Meddlen biisit, joista pidän eli 'One of These Days' ja mestarillinen 'Echoes'. Muuten sille levylle on eksynyt monta jokseenkin turhaa kappaletta (Pompeilta löytyvä 'Mademoiselle Nobs'kin taitaa kyllä perustua Meddlen koiranhaukutusbiisi 'Seamukseen').Ihan ensiksi; vuoden 2003 Directors Cut kannattaa jättää katsomatta 'juonineen' ja siirtyä suoraan levyltä löytyvään alkuperäiseen elokuvaan. Tai no, oikeasti vuoden 1974 teatteriversioon, jossa on mukana studio-livejä myös 'Dark Side of the Moonilta'.
Puhutaan nyt kuitenkin vuoden 1972 alkuperäisestä versiosta.
Elokuva filmattiin pikaisesti lokakuussa 1971 Pompei'in kuuluisassa tuhkasta kaivetussa kaupungissa Napolin vieressä. Tai itse asiassa yhtye soitti tyhjässä amfiteatterissa vain kolme biisiä; Echoes, One of These Days ja Sauserful of Secrets, joka vielä tuolloin kuului keikka-repertuaariin. Loput biiseistä on kuvattu studiolivenä Pariisissa, missä yhtyeen päälle heijastettiin vaikuttavasti kuvia tuhkakaupungin mosaiikeista. Osiot erottaa Richard Wrightin kuontalosta. Toisessa on parta, toisessa ei.
Yhtyeen jäsenet suhtautuvat elokuvan tekoon bändi-historiikeissa olankohautuksella. Projekti tosiaan tehtiin aika nopeasti, bändi kipaisi iltaisin syömään ja nukkumaan Napoliin ja seuraavana päivänä taas jatkettiin. Musiikkikin perustui jo valmiina olevaan keikkakamaan, joten seuraavana vuonna ilmestynyt jättimenestyslevy koko vuoden kestäneine äänityksineen on varmasti ollut heille tärkeämpi rasti.
Tämä juuri tekee livestä mielenkiintoisen. Itse pidän melkein eniten Dark Side of the Moonia edeltävästä proge-floydista ja tässä on hyvä miksaus yhtyeen katalogista. Vielä energisesti soitettuna. Fiilikset vaihtelevat 'Echoesin' kuvankauniista laulusta, 'Careful With That Axe Eugenen' väkivaltaiseen musiikki- ja laavapurkaukseen. 'Mademoisellen..' typeryydestä 'Sauserful of Secretsin' avantgardeen ja eeppisiin lopetuksiin. Ja sitten tietysti hieno luenta 'Set the Controls for the Heart of the Sunista'.
Kaikkeen tähän yhdistettynä iso tyhjä amfiteatteri, jätti-gongi, olohuoneen kokoiset rumpupatterit, omakotitalon kokoiset vahvistinseinät (Pink Floyd, London!), usvassa kävely ja paskaiset pitkät tukat!
Elokuva teki ainakin näihin poikiin vaikutuksen:
3 kommenttia:
Heh, toi Bb on kyl mahtibiisi+video:) Vois ottaa haltuun jossain muodossa.
Joo se uus directors cutti on kyl jo melkein huvittava. Taisin sen kerran naureskella loppuun asti.
Joo, toi 'laulu' suoritus on vaan aika haastava. Mitään melodista ei kande yrittää.
Klassikohan tämä. Live at Pompe II.
Lähetä kommentti