Funk-soul jatkuu edelleen!
Commodores oli Alabaman yliopistossa syntynyt musta funk-soul-ryhmä, joka on nykyisin varmaan yleisesti tunnetuin keulahahmo Lionel Richiestä. Ainakin ikäpolveni jannut ja tytöt muistavat miehen sokeriset aikuis-soulit 80-luvun alusta. Richie ei ollut ensimmäistä kertaa asialla, sillä yhtyeen suurimmat menestykset tulivat 'Easy' ja'Three Times Lady' tyyppisistä aikuisballadeista. Siksi oli taannoin hauska löytää bändi, jonka alkupään levyt funkkaavat aika saatanan kovaa!
Levyn avaaman nimibiisin clavinet-pohjainen funk jytää niin hyvin, että Beastie Boysit nappasivat sen sellaisenaan omalle 'Hey Ladies' biisilleen. Seuraava 'Young Girls Are My Weakness' on ehkä nykyisin ehkä hivenen ..epäkorrekti, vaikka varmasti maailman ja kirjallisuuden ikuisia aiheita.
Yhtyeen funk on kirurgin tarkkaa ja levystä on luonnollisesti vastuussa edellisessä postauksessakin vilahtanut Motown. Tosin tässä jo Los Angelesiin muuttaneena. Richie on mukana jo muutamalla biisillä kirjoittajana, mutta pääosin biisimateriaali tuli ulos yhtiön tehtaalta.
Commodoresinkin kohdalla pätee sääntö 'Eka demo/levy oli paras!'
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
2 tuntia sitten
2 kommenttia:
Machine Gun on kyllä tolkuttoman kova levy. Jos Lionelilta on tuttua lähinnä ne juustoiset 80-luvun jollotukset, niin juuri Young Girls Are My Weakness tiputtaa kyllä varmaan aika täysin.
Järisyttävää meininkiä. Yhtye julkaisi jo 1969 Atlanticilla ei-erityisen-mullistavan singlen Rise Up / Keep On Dancing, ja äänitti älpeellisen lähinnä cover-matskua, joka on julkaistu myöhemmän menestyksen jälkeen moneen kertaan monessa eri paketissa. Motown-kausi balladihittikaavan keksimiseen saakka oli paljon pareeta.
Lähetä kommentti