Discharge - Hear Nothing See Nothing Say Nothing 1982

Olen myöhäisherännäinen hardcoren suhteen ja vaikka olenkin kymmenisen vuotta kyseistä (vanhempaa) musiikkilajia kuunnellut niin aukkoja löytyy edelleen. Aloitin nimittäin hossen diggailun jenkkipuolen bändeistä ja kuten punkinkin puolella, en uhrannut aikaa brittikopioijien tavaraan.. Toinen kuuntelun kohde on ollut suomi-hosse, jota pidin erittäin omalaatuisena.

Kunnes kuulin Dischargea.

Rattus, Bastards ja kumppanit.. tai no sanotaan nyt suoraan, että koko suomi-hc on aika helposti vedettävissä tähän yhtyeeseen. Etenkin se metallisempi puoli lukuunottamatta ehkä Terveitä käsiä. Äkkiseltään tulee mieleen esimerkiksi Bastardsien 'World Burns Death', joka lainaa ihan suoraan tämän levyn avausbiisin riffiä.
Rehellisyyden nimissä on tietysti todettava, ettei Dischargekaan pyöräänsä itse keksinyt, vaan kävi Motörheadin kikkapussilla. Sinänsä mielenkiintoista, miten Discharge ja alkuaikojen Venom lähtivät saman kuuloisista lähtökohdista. Eipä se Venomkaan ole vanhetessaan parantunut, mutta Dischargehan taisi tehdä kaikkein aikojen mahalaskun muuttumalla myöhemmin paskaksi hevibändiksi.

Mutta takaisin levyyn; yhtye julkaisi ennen tätä täyspitkää muutaman sinkun ja EP:n jotka olisivat varmasti taanneet pätevän maineen, mutta tätä levyä pidetään yhtenä punkin toisen aallon tärkeimmistä levyistä.
Siinä missä jenkki-hc oli siihen maahan suhteutettuna suhteellisen 'kantaa ottavaa', niin britti-hc olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Squateissa asuvat keesipäät julistivat muutaman lainin sanoituksissaan maailman pahuutta tai ydinpommin pelkoa, josta kuvasto siirtyi myös suomi-hc:n kiinteäksi osaksi. Musiikillisesti Dischargen varmasti tärkein perintö oli kuitenkin thrash-metal, jonka syntyyn yhtyeen 'd-beat'-tyyli vaikutti voimakkaasti. Hear Nothing See Nothing Say Nothing jaksaa kantaa alusta loppuun asti.