Baris Manco - 2023 1975

Viimeisimmässä Wire-lehdessä oli pitkästä aikaa mielenkiintoista tavaraa; muun muassa E2-E2 levystä ja noin yleisemminkin Manuel Göttschingistä. Lehden mielenkiintoisin artikkeli oli kuitenkin yleiskatsaus 'turkki-psykeen' tai siis sen tärkeimpiin levyihin.

'Genressä' oli paljon artisteja, muun muassa Erin Koray, jotka sekoittivat psykedeelisvaikutteisia lähi-itä vetoja tunteita tihkuviin kappaleisiin. Lopputulos muistuttaa ehkä jotain Bollywood-tavaraa sillä lisällä, että laulettu türkki kuulostaa ainakin omaan korvaani ranskan ja suomen sekoitukselta. Eksoottista siis.

Levyhyllystä löytyy tätä ennen ilmestynyt Baris Mancon 'Dünden Bugüne', mutta se on lähinnä kokoelma miehen siihen asti (1972) levyttämiä singlejä, eikä todellakaan mikään albumikokonaisuus. Manco oli elinaikanaan (k.1999) erittäin suosittu ja pidetty artisti. Toisin, kuin useat muut genrensä 'vastakulttuuriedustajat' (lue länsimaisen musiikin soittajat), Manco pysyi koko uransa ajan hyvissä väleissä maata tasaisin väliajoin komentaneen sotilasvallan kanssa.

2023 on siis niin sanottu konseptialbumi. En tietenkään saa mitään selvää kappaleiden turkkilaisista teksteistä, mutta itse musiikin linja pitää alusta loppuun. Levyn kansi antaa itse asiassa hyvän kuvan, mitä tuleman pitää sisällön puolesta. Mursunviiksissä ja paljettitakissa seisova Manco taustanaan piirrettyjä tähtiä ja markkeeraustussilla vedetty tunnus. Futuristinen levy pursuaa laulettuja kyyneleitä, mutta myös upeita viulukoneita, phasereita, syntikoita ja lähi-itäläistä psykedeliaa. Instrumentaalinen nimikappale avaruusfuugineen kuulostaa miltei samanaikaiselta italo-Goblinilta. Levy funkkaa ja välillä pistäydytään ' Uzun Ince Bir Yoldayim' kappaleen tyylisissä sentimentaalisissa, mutta myös mystisen kuuloisissa tunnelmissa. Ihan jokainen biisi ei kestä, mutta pääosin 2023 on hieno 70-luvun puolenvälin etno-progeilu.