
Vinyyli tarttui mukaan käytettynä oikeasta levykaupasta ja mukavan myyjän suosituksesta (suositukseen saattoi vaikuttaa myös entinen omistussuhde). Varoituksen sana tuli kuitenkin levyn kakkospuolesta, joka pitää sisällään lähinnä akustisen nailonkielisen näppäilyä. Itse asiassa sekin kuulostaa hyvältä ja levyn nimikappale, vain neljän minuutin mittainen 'Meditation' toimii.
Levyn juttu on kuitenkin miltei koko A-puolen täyttävä kappale ‘Suche Nach Unendlichkeit'. Syntetisaattorikitara saa kappaleessa kaverikseen basson, rummut ja 'elektroniset laitteet', mitä ikinä ovatkaan. Yhtä kaikki, kappale soi aurinkoisessa Neu!:n hengessä välillä kevyen 'motorik'-biitin pumppaamana, välillä rauhoittuen taas viheltävien kitarasynaäänien ja kitaratunnelmoinnin hetkiin. Taustalla hurisee lämpimän harmoonin kuuloinen drone.
'Meditation' oli taas mukava yllätys genrensä 'valtavirran' ulkopuoleltakin löytyvistä levyistä. Ei nyt mikään klassikko, mutta kyllä tätä kuuntelee ihan kokonaisuutenakin ilman pakkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti