Tangerine Dream on tänä päivänä yhtä kuin Edgar Froese, joten ei sinänsä ihme, että jo ensimmäisellä soololevyllä yhtyeen ja miehen soololevyä ei erota toisistaan.Tai no, jotkut puristit ovat sitä mieltä, että Aqua on hengetön välituote, jonka tarkoitus oli vain tuottaa Froeselle rahaa seuraavan TD-levyn soitinhankintoja varten. Toki itse pääbändin katalogissa ilmestyi samana vuonna Phaedra, jota pidetään yleisesti yhtyeen parhaana levynä, mutta mielestäni Aquan musiikki on aivan täysin samalla tavalla haahuilevaa ja harhailevaa suhinaa, kuin TD:n 'omat' levyt.
Eli levyn voi surutta lukea niin sanotun 'Berliinin koulukunnan' suhinalevyihin. Levy on itseasiassa äänitetttykin tuossa silloin jaetussa kaupungissa. LFO:ta käytetään rytminä, toisinaan analoginen sekvensseri paukuttaa modulaareille tahtia ja päälle maalaillaan vahvasti phaseröityjä koskettimia. Mellotronin tehostenauhoista soitetaan tietenkin veden solinaa. Chris Franke vierailee vielä yhdellä levyn kappaleista, joten todella TD-fiiliksissä mennään.
Levyn kansiteksteissä suositellaan kuuntelemaan se kuulokkeilla. Levyn biiseistä 'NGC891' äänitettiin 'Artificial Head Recording System' tekniikalla, jossa mallipäähän asetettiin mikrofonit kummallekin korvalle. En tiedä tuoko se kappaleeseen varsinaisesti mitään lisäarvoa, mutta ihan mielenkiintoinen kuriositeetti tuon ajan 'edistyksellisistä' äänitystekniikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti