maanantai 13. helmikuuta 2012

Posetiivi

Posetiivarit kiersivät erityisesti 1800-1900-luvun taitteessa yleisötapahtumissa soittamassa mekaanisilla laitteillaan sen ajan tunnettuja iskelmiä. Kyseessä oli siis automaattipianon tyyliin aikansa kulutusmusiikkia soittava laite. Laitteiden toimintamekaniikkakin perustui samanlaiseen paperi- tai kartonkiliuskoille tehtyihin templaatteihin.

Posetiivit eivät ole täysin kadonneet maailmasta vieläkään, koska varmaan jokaisessa eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa suuressa kaupungissa kiertää ainakin yksi katusoittaja miniposetiivinsa kanssa. Laitteet tehdään keski-Euroopassa edelleen pääosin käsityönä, joten ne ovat myös kohtuullisen hintavia. Pikkuposetiivin soitto tehdään koneen sijasta kammesta pyörittämällä.

Yksi mieleenpainuva asia posetiivin soinnissa on hivenen heiluvan äänen ja rytmin lisäksi kappaleiden ..positiivinen tai hilpeä tunnelma. Ääni ja kappaleet yhdistettynä soitinten ITE-taidetta hipovaan kuvitukseen koskettaa todennäköisesti jotain edellisen 1800-luvulla eläneen inkarnaationi kohtaa, sillä aina soittimen äänen kuullessani tunnereaktio on vahva. Jutun kuvassa olevat Sirkus Finlandian posetiivit soittavat hilpeää musiikkiaan sisäänkäyntiportin pielessä ja jättävät varmasti edelleenkin vahvan muistijäljen pieniin sirkuskävijöihin. Tai isompaan.

Yksi posetiivien muoto on karuselliurut, joista löytyy Helsingistäkin edelleen toimiva yksilö. Linnamäen 1800-luvun lopun Italiassa rakennetussa laitteessa on mukana alkuperäinen karuselliurku, joka kuuluu olennaisena osana pyörivään kokonaisuuteen. Tosin viime kesänä laitteessa vieraillessa soitto tuli kyllä nauhalta, eikä oikeasta lähteestä. Pyörinnän yhteisvaikutuksena karuselliurkuun tulee mielenkiintoisen kuuloinen 'leslie-efekti'. Linnanmäen karusellin kävijän kannattaa myös kiinnittää huomiota laitteen aika hauskaan arkaaiseen pikkutuhmaan kuvitukseen.

Karusellimusiikkia on Suomessa ihan levytettykin ja käsittääkseni Love-recordsin 70-luvulla tekemän levyn uusintapainos on edelleen saatavilla cd-levynä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mistähän tuon levyn saisi, en löytänyt?

Rolf Jacksen kirjoitti...

Itsekään en ole löytänyt.

Digelius voisi olla yksi mahdollinen mesta ja sieltä joskus tätä etsinkin.