perjantai 25. toukokuuta 2012

Ash Ra Tempel - Live in Berlin 19.5.1971

Hmm. Jos pitäisi väen vängällä valita ehdottomia suosikkibändejä krautrock/kosmisen musiikin skenestä, niin Ash Ra Tempel eri inkarnaatioineen kuuluisi ehdottomasti listaan. Rumpali Klaus Schulze ja kitaristi Manuel Göttsching ovat luoneet kunnoitettavan soolouran, kun taas  basisti Hartmut Enke poistui musiikkikuvioista hermoromahduksen jälkeen vuonna 1974.

Berliiniläiskolmikko muodosti alkuperäisen trion vuonna 1971, jolloin Schulze oli saanut kenkää Tangerine Dreamin rumpalin pallilta koska oli vetänyt keikalla luvattoman freak-out rumpuvedon. Kolmikko tapasi toisensa toisen Tangerine Dream postyymin Conrad Schnitzlerin Eruption-bändissä, joka pyöri tällä kokoonpanolla hetken aikaa. Kaiken taustalla oli tietenkin Länsi-Berliinin 'Zodiak'-klubi, joka salli kaikennäköisen itsensä etsimisen ja kokeilun.

Bändin alku-uraan vaikutti heidän legendan mukaan Pink Floydilta ostama geari, josta lähti aikansa mittapuulla MASSIIVINEN äänentoisto, etenkin aikansa hippiluolissa. Hetken keikkailtuaan bändi oli valmis julkaisemaan live-soittonsa mukaisen levyn.

Ash Ra Tempelin ensimmäinen levy on genrensä klassikko, jonka ensimmäisen puolen täyttää raivoisa kuiluun putoava 'Amboss' ja kakkospuolen unenomainen 'Traummaschine'. Yhtyeen tämä muoto ei kestänyt pitkään, mutta kiitos youtube-ajan yli neljäkymmentä vuotta sitten julkaistu live on nyt kaikkien saatavilla. Keikka on aiemmin julkaistu laittomana bootleggina.

Nauha nappaa Ash Ra Tempelin lennosta bändin free-form jameista, joissa rummut pieksivät, Göttsching tiluttaa ja Enke jyrää ja vaeltelee bassonsa kanssa homman silti säilyttäen mielenkiinnon - jopa nauhoitettuna.

Nauhan alku on pitkälti Göttschingin. Hän pitää jännitteen kasassa seitsemän minuuttia pelkän kitaran, kaikulaitteen ja phaserin kanssa, jonka jälkeen rummut ja basso astuvat hiljalleen kuvioihin. Homma huipentuu kymmenminuuttiseen rumpusooloon, jonka jälkeen lähdetään uudelleen kosmiseen jamiin. Kuvailusta hiipii varmasti lukijan mieleen, että tuohan on silkkaa Jimi Hendrix Experiencen tai Creamin kopiointia, mutta jotenkin oudosti se ei ole.

Ash Ra Tempelin magiaan kuului joku ihmeellinen ja esoteerinen elementti, joka saa kitaran ja basson kuulostamaan uniikilta. Ehkä se on Göttschingin tyyli soittaa niin, ettei nojaa pelkkään blues-skaalaan, vaikka sielläkin vieraillaan. Hendrixiltä on napattu hurjuus, mutta tukka silmillä soittavat saksalaishipit nojaavat välillä ihan puhtaaseen atonaalisuuteen edellisessä kirjootuksessa käsiteltyjen fonin tööttääjien tapaan. Ash Ra Tempel tiivistää tällä bootlegillä 60-luvun lopun äänekkät bändit omaan saksalaiseen jäykkäperseiseen muottiinsa.

3 kommenttia:

7Ender kirjoitti...

Ja nyt myös cd-levynä saatavilla tää. Kuten myös Göttschingin "Inventions for electric guitar", jota oot täällä hehkuttanut myöskin.

Rolf Jacksen kirjoitti...

'Inventions for electric guitar' löytyykin hyllystä.

Anonyymi kirjoitti...

Toi "Berlin-71" on varsinaista skitanrunttausta tunnin verran.Ehkä Amon Duulin La Krautoma-biisi pääsee lähelle.Noista AshRan ajoista kertoo Brian Barrittin omaelämäkerta The Road of Excess.Jos sen löytää jostain.