torstai 24. toukokuuta 2012

Pharoah Sanders - Elevation 1973

Äskettäin Apumiehissä ollut John Sinclair todisti kirjoitustensa voiman, sillä miehen hehkutus aikansa mustista jazzareista toimi neljänkymmenen vuoden jälkeenkin. Think about that, man!

Sinclair agitoi aikansa avant- ja free-jazzia korkean energiatason musiikkina, joka tyhjänpäiväisyyden sijasta liikuttaa oikeasti kuulijaansa. Free-jazz on kieltämättä aikamoista myllerrystä ja kidutustakin, jonka rinnalla moni äärimetalli kalpenee naurettavana puritaanisten valkoisten nössöpoikien touhuna.
Koska itse olen jo keskiluokkaistumassa ja keski-iänkin kynnyksellä, en hirveästi lämpene ihan puhtaalle freelle, mutta Sinclairin tiputtelemat nimet, kuten Col(trane), Archie Shepp ja etenkin Pharoah Sanders ovat nyt parin viikon aikana niin sanotusti pudonneet.

Näistä Coltrane onkin vanha tuttu ja yhdistäjä; sekä Shepp, että Sanders tööttäsivät molemmat foniaan hänen kanssaan ennen soolouralle siirtymistä. Sanders levytti vielä Tranen lesken kanssa 70-luvun alussa.
Sandersin tarina on astetta mielenkiintoisempi; hän muutti vuonna 1962 New Yorkiin, jossa hän asui kirjaimellisesti kadulla, kunnes Sun Ra otti hänet hoiviinsa, antoi asunnon, vaatetti ja pisti soittamaan legendaarisessa Arkestrassaan. Sun Ra oli myös vastuussa kääntäessään etunimi Farrellin muotoon Pharoah. Tästä matka jatkui Coltranen kautta soolouralle ja myöhempiin Grammy-ehdokkuuksiin.

Sandersin levyt eivät ole varsinaista freetä sen ankarimmassa muodossa. Sen suuntaan kurotellaan, mutta homma pysyy pääosin hyvinkin ruodussa. Nimibiisi ja vinyylin ykköspuolen täyttänyt 'Elevation' rymistelee, kolistelee ja tööttää, mutta pysyy silti mukavuuskynnyksen paremmalla puolella antaen välillä niitä mielihyvän kokemuksia. Kakkosbiisi 'Greeting To Saud' tanburan, kilinäperkussioiden ja pianon kanssa on taas malliesimerkki Sandersin miellyttävästä tyylistä naittaa yhteen etnisiä ja jazz-vaikutteita. Näiden jälkeen afrobiisi 'Ore-Se-Rere' tuntuu suorastaan tyhjänpäiväiseltä hassuttelulta. Levyn päättävä 'Gathering' palauttaa homman samaan ruotuun nimibiisin kanssa. Ja tämä levy on pääosin jonkinasteinen live. Bonarina löytyy vielä ylimääräinen veto 'Spiritual Blessing' tanburoineen ja harmooneineen, jonka päälle Sanders maalailee.

Ole siis varoitettu - sillä tämä on kovaa kakkaa!

Ei kommentteja: