Kenties syynä on Misfitsien fanit, jotka tuntuivat aina jotenkin epäaidoilta Joonas Hytöstä myöten. Tuntui, että bändin maskotin kallonaama oli tärkeämpi ja mielenkiintoisempi, kuin itse musiikki.
New Jerseyssä vuonna 1977 perustettu Misfits koki olemassa olonsa ajan runsaasti miehistönvaihdoksia. Walk Among Us onkin bändin varhaisen muodon ainoa täyspitkä ja laulaja Glenn Danzig lähti yhtyeestä jo seuraavana vuonna perustamaan Samhainia. Yhtyeestä käytiin runsaasti lakitupaa ja voi sitä onnekasta, jolle jäi oikeudet yhtyeen maskotti 'Crimson Ghostiin'.
Musiikillisesti Misfits keikkui varhaisen hardcoren ja punkin välimaastossa. Danzigin äänen lisäksi bändin suurin oma mauste oli b-luokan kauhuelokuvien kuvaston tuonti punk-musiikkiin. Ihan ensimmäisinä yhtye ei siinäkään hommassa ollut, sillä olihan jo Ramones leikitellyt samoilla aiheilla ensilevystään lähtien. Tai Damned. Ramones ja sen varhaisen 50-luvun popin kautta kiertävä punk on muutenkin hyvä vertailukohta. Siihen päälle vähän Clashia ja hardcoren käppäisyyttä, niin avot. Myös hoilotukset kuuluvat vahvasti menoon. Siis aika pitkälti sitä, mitä 90-luvulla nimitettiin jenkkipunkiksi, toki ilman sitä salonkikelpoisuutta.
Misfitsin ensimmäinen täyspitkä jätti siis ihan positiivisen mielikuvan ja näiltä voisi katsastaa seuraavaksi vaikka jonkin sinkkukokoelman.
1 kommentti:
-78 äänitetty, mutta paljon myöhemmin julkaistu Static Age on ehdottomasti parasta Misfitsiä. Kannattaa tutustua.
Lähetä kommentti