Sehr Schnell - S/T 2009

Helsinkiläis-espoolainen Sehr Schnell ei kuulu omiin suosikkeihini punkin ensimmäisen aallon bändeistä. Yhtye levytti olemassa olonsa aikana ainoastaan yksitoista kappaletta vuosien 1978-79 välillä, mutta luettiin tärkeäksi vaikuttajaksi yhtyeen 'Pohjalla'-kokoelmalla olleen biisin ansiosta. Itsekin muistan kun kuulin ensikertaa 'Mongoloidin', mutten kyllä tiennyt mitään Devosta, kuin parikymmentä vuotta myöhemmin..

Tämä kokoelma niputtaa yhtyeen koko levytetyn tuotannon, bändin lätkimään lähteneen rytmiryhmän 'Mik Monto' nimellä levytetyn spin-off sinkun ja mankalla äänitetyn liven vuodelta 1978.

Schnellejä dissattiin aikanaan punkpiireissä yhtyeen keskiluokkaisen taustan takia. Punkkiahan ei voinut soittaa koulutettujen kakara. Bändi itse kävi parin vuoden olemassa olonsa aikana läpi runsaasti miehistönmuutoksia. Lopuksi mukana oli Pellen (tuolloin) ex-kitaristi Rubberduck Jones ja yhtye alkoi pyöriä todellisten happopäiden ja esoteerikko-oraansuojelijoiden kanssa. Musiikkikin alkoi kallistumaan progen suuntaan. Viimeisestä levytyssessiosta jäi legendan mukaan jälkeen kaksikymmentä minuuttia pelkkää basarin poljentaa. Tästä syystä Atte Blom antoi bändille kenkää ja yhtye hajosi pian tämän jälkeen.

Kaikesta huolimatta moni esimerkiksi Piffissä arvostaa ja pitää SS:n käppäisestä ensimmäisen aallon punkista ja sen takia olen kuunnellut aika paljon tätä kokoelmaa musiikin verkkopalvelu Spotifysta. Ainahan pitää antaa uusi mahdollisuus!

Ei minusta edelleenkään ole tullut mitään suurta Sehr Schnellin ystävää. Avausbiisi 'Orja' muuttaa jokaisen lukeman Asterix-tarinan merirosvo/kaleeriorja vitsin kappaleen muotoon. Punkin alkuaikoina on näköjään ollut yleistä tämä sarjakuvista laulaminen (vertaa Kari Peitsamon ensilevy). Tästä aasinsiltana toimii varmaan Virtanen-yhtyeen sarjakuvarock. Itse asiassa ihmettelin aluksi, miksi pääkaupunkilaisbändi intonoi tanpereeksi, mutta sitten tajusin; Moog Konttistahan tässä matkitaan. Riffittelykin on useissa biiseissä paljon velkaa 'Uusi jääkausi uhkaa levylle'.

Parhaimmillaan SS:n riffittely ja käppäpunk on ihan menevää kamaa. Sinkun b-puoli '1979' on kadonnut.. sinkun b-puoli klassikko. Yllättäen kokoelman kovin biisi on spin-off Mik Monton 'Koulussa', jonka puberteettinen koulularppaus kuulostaa miltei avant-rokilta. Tai joltain rokin kaltaiselta. Tai Clevelandin protopunkilta.

Mikä SS:n musiikissa on häiritsevää ja korostuu kokoelmalla on se, että punkki oli seiskatuumaisten musaa. Biisi biisin perään tuo esiin yhtyeen heikkouden; ensin tulee helvetin hyvä riffi, jonka jälkeen laulaja lähtee laulamaan sitä samaa riffiä. Lopuksi tulee kitarasoolo, joka toistaa vielä sen saman riffin. Eli todella käppäisellä pakalla mennään.

Mutta tässä Mik Monto ja 'Koulussa'.