Bändien maskotit

Wikipedia:
Maskotti on hahmo, joka kannustaa joukkuetta tai on ravintolan vetonaula lapsille. Maskotteja voidaan myös käyttää omana onnenkaluna, esimerkiksi luokalla voi olla oma maskotti. Maskotti on yleensä eläin, mutta se voi myös olla mikä tahansa olento. Maskotin tarkoituksena esimerkiksi urheilutapahtumissa (varsinkin Yhdysvalloissa) on yleensä kannustaa joukkueen kannattajia kannatushuutoihin yms. Tällöin maskottina toimii joku maskotin pukuun sonnustautunut henkilö. Maskotin kuvalla/nimellä voidaan myös myydä erilaisia oheistuotteita.

Vice-lehden muutaman vuoden takainen kirja "The Vice Guide to Sex and Drugs and Rock and Roll" piti sisällään suhteellisen hauskan luvun siitä MITÄ JOS HEVIBÄNDIEN MASKOTIT TAPPELISIVAT. Kirjoittajan ei tarvinnut asettaa voittajan eli Iron Maidenin Eddien asemaa millään tapaa kyseenalaiseksi. Eddie pieksee tietenkin kaikki mennen tullen, tapahtui kahnaus sitten historiassa tai kaukaisessa tulevaisuudessa.

Totta tosiaan, bändimaskoteissa rulettavat etenkin ne yhtyeet, jotka loivat kivijalkansa 80-luvun alkupuolella. En tosin tiedä kuinka paljon siihen vaikuttaa se, että olin silloin juuri altteimmassa iässä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Mätäpääkallojätkät olivat TOSI hurjia, vaikka musiikki olisikin ollut vaikka Dion tyylistä yhdellä kielellä tättädä tättädä-rokkaamista. (Dion maskotti oli muuten se Murray-nimimen MASSIIVINEN takapiru-demoni, joka seisoskelee usein bändin levyjen kansissa usvassa tai varjoissa)
Demonihahmoissa on toki jotain kiusallisen puberteettista ja jopa tyhmää, joten ihan kaikki metallibändit eivät niitä ole käyttäneet. Tässä toki auttaa, jos yhtyeellä on Metallican tai Slayerin tyyliin heittää joku hienosti tyylitelty logo siihen t-paidan selkään. Koska myytäväksihän nämä maskottiörkit on tehty, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tyylitelty pahis on usein myös parempi myyntikuva, kuin finninaamaiset pitkätukat. Oma esimerkkinsä tästä touhusta on tietenkin Kiss, jonka jäsenet olivat esiintyvän taitelijan lisäksi bändinsä maskotteja. Kätevää!

Tarinan mukaan Misfits yhtyeen perustajajäsen sai oikeudet bändin musiikkiin. Toinen tähän 'Crimson Ghost'-naamaan. Arvatkaa kumpi asuu nykyisin mukavasti?

Misfitsien maskotti on kieltämättä iskevän näköinen ja toimii vähän vanhemmallekin katsojalle. Valitettavan moni hänen menneistä ja nykyisistä kollegoistaan on kuitenkin sellaisia 'köyhän miehen Eddieitä'. Väitän myös, että Megadethin 'Vic Rattlehead' tai S.O.D:in 'Sargent D' ottaisivat turpaan Eddieltä ja pahasti. Ehkä Eddie hautaisi heidät elävinä pyramidin sisään?










Maskottihahmon onnistuminen ei ole myöskään kiveen kirjoitettu. Hahmon pitää kuitenkin tietyllä tapaa ilmaista yhtyeen musiikkia tai kuuntelijoiden alinta yhteistä nimittäjää. Tästä on hyvänä esimerkkinä Manowarin 'Man-warrior', joka on aika hyvässä pumpissa (tosin häviäisi Eddielle miekkansa kanssa, jos Eddie ottaisi sen kyborgi-hahmonsa ja pyssynsä). Jos tässä puhuttelussa ei onnistuta, hahmo ei rupea elämään omaa elämäänsä. Tai siis paidat eivät ala myymään. Ketä kiinnostaa enää esimerkiksi saksalainen typerä kurpitsapää? Ei ketään.

Maskotismissa on myös oma jämähtämisen ongelmansa. Jos suurin uudistus levyllä on se minkä aikakauden pyssyt maskotilla kannessa on, niin on vaarana tietynlainen musiikillinen jämähtäminen. Väitänkin, että maskottibändit ovat yleisesti ottaen enemmän konservoituja, kuin muut yhtyeet. Lisätään tähän listaan Ramonesin 'Pinheadeineen'. Näinhän ei tietenkään aina käy ja mitä sitten jos kävisi!

Maskotit eivät kuitenkaan ole pelkästään hevibändien ja lasten yksinoikeus. Esimerkiksi Pink Floyd myy sattumalta (noh, hienon levynkannen takia) maskotiksi ajautuneen vaaleanpunaisen heliumsian kuvia mielummin kuin vanhuuden kynnyksellä olevien pömppömahojen valokuvia. Takavuosien funk-tähtösen Jamiroquain buffalohattuinen 'Buffalo Man' (itse pääjehun Jason Kayn piirtämä) avitti varmasti yhtyeen näkyvyyttä. Ja onko Daft Punkin tyylitellyt kypärät maskotteja, vai yhtyeen 'tunnus'? Kuitenkaan ihan samanlaiseen kömpelöiden örkkien tulvaan, kuten 80-luvulla ei nyykään päästä. Jopa hevibändit tyylittelevät liikaa niitä köyhän miehen Eddieitään (power-metallissa), niin että hommasta katoaa se viimeinenkin sympaattinen kotikutoisuuden tunne.

Oma suosikki? Motörheadin 'Snaggletooth'. Samaan aikaan likainen, typerä ja hieno, kuten yhtyeen musiikkikin! En tosin tiedä voittaisiko sekään Eddietä tappelussa. Ehkä, jos tappelu käytäisiin raiteilla?