Jo on aikoihin eletty! Levyhyllyssä on RAM:in levy! Inhosin bändiä ja sen vasemmistokapinallista julkisuuskuvaa 90-luvulla + sen ärsyttävää rapin ja metallin.. POMPPUMETALLIN yhdistelmää. Noh ei minulla ole mitään argentiinalaisia lääkäriksi opiskelleita vapaustaistelijoita vastaan, vaan Yhdysvaltojen maaperällä tapahtuvaa "vasemmistolaista" vanhenpainkapinaa. Tai siis sellaista kapinaa, joka aika nopeasti haihtuu kahdeksi autoksi, omakotitaloksi ja autotallin edessä olevaksi koripallotelineeksi. Terveisiä vaan kavereille!
Mutta mutta. Zack de la Rocha taisi tämän jälkeen oikeasti asua pätkän Meksikon Zapatistien luona ja yhtye lahjoitti kansanliikkeen tuoman brittilistan kärkipaikan (vs. Idols-voittajan levy) tuotot oikeaan hyväntekeväisyyteen. Eli ihan täysistä teeskentelijöistä ei ollutkaan kyse.
Battle of Los Angeles on (taas koossa olevan) yhtyeen edelleen viimeisin levy, joka perustuu omaan materiaaliin. Levyn nimi on viittaus vuoden 1942 helmikuun tapaukseen, jossa kaupunkiin rahdattiin valtavat ilmatorjuntapatteristot oletettua, mutta olematonta vihollista vastaan. Kansikuvan teki LA Street Phantom aka Joey Krebs, tunnettu paikallinen katutaiteilija.
10 + vuotta on tehnyt hyvän etäisyyden levylle ja mahdollistaa arvion, onko tämä samanarvoista jälkeläistensä pomppumetallin kanssa, vai ei. Vaaka ei aivan täysin kallistu synnittömän puolelle, mutta jos levyltä löytyy 'Guerilla Radio':n tyylinen biisi, niin se ei voi olla läpeensä huono.
de la Rochan räppäys ja bändin funkkaus tuovat myös mieleen oman takavuosien suosikin Beastie Boysin ja etenkin 'Check Your Head'in, jonka jälkeläiseksi luen tämänkin levyn. Sen jouduin jo aikanaan myöntämään, että Tom Morellon kitarointi kuulosti aika omintakeiselta. Silloin en toki tuntenut vanhoja kitarasyntsa-bokseja ja muita härpäkkeitä, joille sointi perustui, mutta ei niitä kukaan muukaan käyttänyt!
Koko levyllinen on pomputuksineen vähän puuduttavaa, mutta parhaimmillaan tämä toimii ja setä joutuu vetämään sanojaan takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti