Stax oli kahdesta klassisesta amerikkalaisesta soul-levymerkeistä se raaemman kuuloinen. Etenkin, jos vertaa sen levytyksiä Motownin Los Angelesiin muuton jälkeiseen tavaraan. Sijainnistaan johtuen Staxin levyille jäi jotain syvän ja kuuman etelän henkeä (ja hikeä), joka puuttuu yleensä sliipatummasta Moottorikaupungin/Losin kamasta.
Beat Goes Public on ACE-recordsin (hyllystä löytyy aika kasa Ace:n 90-luvun garage- ja psykedelia-uusintajulkaisuja) alamerkki, joka on vuosien aikaan uudelleenjulkaissut erinäisen määrän mustaa funkkia. BGB nauttii myös kohtuullisen hyvää mainetta, mikä ei mustan musiikin ryöstöjulkaisuissa ole ihan Raamattuun kirjoitettu fakta.
Nyt puhutaan siis amerikkalaisesta gospelista, eikä nykyuskisten laimeasta Jeesus-musiikista. Sanahan tarkoittaa alun perin evankeliumin julistamista. Musiikkilaji syntyi siinä muodossa kuin se nyt tunnetaan 1900-luvun taitteen Amerikassa, jossa mustilta orjilta oli aiemmin kielletty heidän pakanalliset uskonsa, mutta sallittu tanssiminen ja laulaminen kristinuskon yhteydessä. Tämä tietysti sen takia, että nämä hoivattavat lapselliset villit omaksuisivat helpommin sen Oikean uskon. Homma lähti kuitenkin elämään omaa elämäänsä ja gospel muodosti mustapohjaisen populaarimusiikin tärkeän, mutta vähemmän tunnetun kivijalan yhdessä bluesin kanssa.
Gospel laski siemenensä myös mustalle soul- ja funkmusiikille, sillä bluesista poiketen poljento oli reipas ja positiivinen. Gospelin esittäminen oli myös sukupuolellisesti tasa-arvoista, sillä usein sitä esittivät myös naiset, toisin kuin esimerkiksi sen perillistä rock'n rollia. Alkuperäisten gospel-yhtyeiden kiertueilla luonnollisesti juopoteltiin ja tehtiin huorin kuten muissakin piireissä, mutta yhteisö ei puuttunut asiaan. Mutta auta armias, kun artisti alkoi esittää myös maallista musiikkia niin syntiselle käännettiin selkä.
Staxin kokoelmalle on niputettu tienristeyksessä olleen tyylilajin 70-luvun levytyksiä. Gospel oli aiemmin muokkautunut souliksi ja nuori yleisö ei halunnut kuunnella sanaa samalla tavalla, kuin vanhempansa. Ratkaisu oli yhdistää bändien vauhdikkaaseen ja sielukkaaseen lauluun Staxin napakkaa funkkia. Yhtiö perusti tätä varten 'Truth' ja 'Gospel Truth' alamerkin, jolta kokoelman biisit ovat. Ja osa jytää muuten ihan perkeleen kovaa, Sanomasta huolimatta (tai sen lisäksi). Jos Staxin soulit ja funkit on jo kuultu ja nähty, niin tässä hyvä kokoelma vähemmän tunnettua kamaa ja vähän eri kulmasta.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti