Dub-musiikin evoluutio on pysähtynyt jo 70-luvulla. Silloin se toi toki rytmi- ja elektroniseen musiikkiin oman panoksensa, jota edelleen silloin tällöin pudotellaan tai namedropataan sen kauden uuteen brittiläisen elektronisen musiikin genreen.
Kaiutusten ja hitaahkon rytmin lisäksi 70-80-lukujen taitteessa Scientistin tyyliset namiskamiehet toivat mukaan elektronisia piipityksiä. Itse dub-musiikin sisäiset eroavaisuudet liittyvät kuitenkin nykyään lähinnä biisin tempojen nopeuteen.
Brittiläisten Drumheadin ja Ninja Sharkin Dangerous Dub Part III soittaa dubinsa perinnetietoisesti rockers-tyylillä ja miltei täysin elävänä ohjelmoituja rumpuja lukuunottamatta. Levy ei tuo mitään uutta Sly & Robbien tyyliselle huolettomalle dubbailulle, mutta ei myöskään kalpene edeltäjiensä rinnalla. Myöskään tuon ajan "dub-jälkeläisen" ja dub-revivalin aiheuttaneen Massive Attackin vaikutusta ei levyllä juuri pahemmin kuulu.
Pääkalloraakispussista löytyvän vinyylin lisäksi mukana tuli myös 12 tuumainen maxi. Maxilla on sitten se vähän nopeampi dub.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti