Vuonna 1977 Portlandissa perustettu Wipers oli maansa maakuntien ensimmäisiä punk-aallon bändejä. Wipers ei vuoteen 2001 asti jatkuneen olemassa olonsa aikana (saattaa olla kasassa taas) saavuttanut mitään laajempaa menestystä. Yhtye oli yksi niistä lukemattomista kolmijäsenisistä post-punk bändeistä, jotka kolusivat pakettiautolla maan punk-luolia. Tosin grungen ilmaantuessa esille, sen kaikki pioneeribändit ilmoittivat yhtyeen suureksi vaikuttajakseen.
Wipersien ensimmäinen levy oli ärhäkkää ja pätevää paska-punkkia, mutta kakkoslevyllä Greg Sagen johtama kolmikko tunsi punkin rajat liian ahtaiksi ja Youth of Americaa voi tosiaan sanoa poikkeavaksi liikkeensä ja aikansa musiikista. Nimibiisi kellottaa eeppisen 10:27 ajan ja lyhyinkin punk-teos kestää lähelle kolmea minuuttia.
Post-punk on ärsyttävä termi, jota on viljelty kaiken maailman pillifarkkupillittäjistä, mutta kuvaa parhaiten Wipersin kakkoslevyä. Sagen terävät riffit ovat sekä massiivisia, että yllättäviä ja soitto lähestyy välillä noisea kaikulaatikkoa säästelemättä. Post-punkin Syd Barret? Ehkä? Eikä biisinkirjoitustaidossakaan ole vikaa.
Wipersin arvostus levisi vähän laajemmalle Seattle-yhtyeiden lyödessä läpi, eivätkä nämä bändit tosiaankaan ikinä säästelleet esikuviensa kehumista. Ehkä Wipers sai uutta tutinaa punttiin ja voimia punk-luolien kyntämiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti