Gimme Shelter - Elokuva 1970

Mennään suoraan asiaan; Gimme Shelter kertoo pääosin juuri siitä pahamaineisesta Altamontin konsertista, jossa Helvetin enkelit puukottivat lavan edessä kuoliaaksi 18-vuotiaan mustan Meredith Hunterin. Lieventävänä asianhaarana oikeudenkäynnissä näkyi filmillä Hunterin esille vetämä pistooli, mutta tuo oli oikeastaan vain päin persettä menneen konserttitapahtuman jäävuoren huippu. (Puukottanut enkeli Alan Passaro vältti tuomion. Hänen kohtalonaan oli löytyä vuonna 1985 hukkuneena vesikanavaan 10 000 dollaria taskussa)

Albert ja David Mayslesin ohjaama dokumettielokuva seuraa siis Rolling Stonesien pahamaineista vuoden 1969 Yhdysvaltain kiertuetta ja osallistui Cannesin elokuvajuhliin vuonna 1971, pääsemättä itse pääkilpailuun.

Elokuva alkaa Stonesien Madison Square Gardenin keikalla, joka julkaistiin live-levynäkin. Mukaan on leikattu kyseisen levyn kannen kuvaussessioista, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei yhtye ollut tässä vaiheessa musiikillisesti saman veroinen maineensa kanssa. Mick Taylor oli vielä sisäänajovaiheessa ja yhtyeen livesoitto lonksuavaa sekä kaukana parin vuoden päässä häämöttävästä likaisesta klassikko rock'n rollista. Musiikkiraidalla parasta antia tarjoaakin Ike & Tina Turner Tinan vetäessä erittäin sielukkaan esityksen (runkaten Iken käskystä mikkiä ja telinettä - ja saaden tietenkin keikan jälkeen turpaan lutkamaisuudesta..).

Elokuva on mielenkiintoinen pätkä 'kärpäsenä katossa' kuvaamista Jaggerin ja Wattsin istuessa filmin leikkauspöydän ääressä, bändin kiertäessä Amerikkaa ja lakimiehen järkätessä konserttipaikkaa. Välissä Stones soittaa biisejään lavalla puolipaskasti. Matkalla vieraillaan myös Alabaman legendaarisella Muscle Shoalsin studiolla kuuntelemassa bändin siellä äänittämiä tulevia klassikkokappaleita.

Kun tämä pakollinen paha on ohi, siirrytään Altamontiin, johon odotettiin pariakymmentätuhatta katsojaa, mutta sinne saapuikin noin 300 000 ihmistä. Konserttipaikkaongelmista johtuen ilmiskeikka järjestettiin paikallisen rahamiehen Dick Carterin omistamalla Altamont Speedway-radalla, joka oli suhteellisen kaukana San Fransiscosta. Porukka kerääntyi paikalle jo hyvissä ajoin ja konsertista piti tulla länsirannikon Woodstock, niinkuin tähän päivään on kyllästymiseen asti jauhettu. Helvetin enkeleiden ja järjestäjien sopimuksesta on myös väännetty. Mitään sopimusta 'järjestysmiehinä' toimimisesta ei kaiketi tehty muuten kuin enkeleiden piti olla yleisön ja bändin välissä estämässä lavalle pääsy. Urokset kuitenkin kännäsivät ja pitkin päivää oli jatkuvaa turhaa rähinää enkeleiden ja yleisön sekä yleisön itsensä kesken. Syynä tähän enkeleiden mukaan ottamiseen oli bändin oma kokemus "Englannin Helvetin enkeleistä" Hyde Parkin konsertissa ja Grateful Deadin siihen asti positiiviset kokemukset porukasta konserttiensä "järkkäreinä".

Kenties jälkiviisastelu on muokannut omaakin näkökulmaa, mutta mielenkiintoisesti dokumenttifilmin kameraan tarttunut yleisö näyttää aivan toisenlaiselta, kuin muutamaa kuukautta aiemmin kuvatun Woodstockin kauniit nuoret. Kemiallinen cocktail (pilvi, happo ja amfetamiini) oli varmasti sama, mutta omaan silmään Altamontin yleisö näyttää kukkaiskansan sijasta tutkalla vaeltavilta luusereilta ja sekoilu keikkojen aikana miltei joltain Hieronymos Boschin taulun helvetin tuskissa kiemurtelulta. Kamera tallentaa ainakin kolme kertaa puristuksiin pakkautuneen yleisön päällä munasillaan tai alastomana kiemurtelevan sekoilijan, joka repii matkallaan kaikkien tukkaa ja potkii amokkina jaloillaan näiden naamoja. Tämän jälkeen tyyppi raastetaan alas ja hakataan, jonka jälkeen silloinen lavalla oleva bändi keskeyttää soittonsa ja pyytää lääkäriä lavan reunalle.. Välissä leikataan Stonesien bäkkäri-asuntovaunulle, josta puhemies Jagger tulee toisinaan ovelle tervehtimään faneja ja toimittajia heittäen aika pahaa "viisasta" kuosipuhetta.

Sekavan päivän aikana lavalle nousivat ennen Stonesejä Santana, Flying Burrito Brothers, Jefferson Airplane ja CSN. Grateful Dead skippasi oman settinsä kuullessaan Airplanen Martin Balinin saaneen lavalla setin aikana dunkkuun enkeleiltä. Airplanen "hei rauhotuttaisko niinku" ja enkeleiden kännisen sekava "SINÄ olet ongelma" dialogi on kyllä klassikko. Bändit soittelivat häntä koipien välissä peloissaan, jälkiviisastellen tapahtuman muka menneen huonommin, jos eivät olisi soittaneet.

Stones itse diivaili ja juuri tämän filmin kuvausten takia venytti oman settinsä aloittamisajankohdan liian myöhään. Ilmapiiri oli huonompi, kuin päivällä ja jokaisen biisin alussa alkoi lavan edessä tappelumylly. Lava itsessään oli myös aivan liian matala, eikä asiaa auttanut kännisenä yleisön edessä seisova enkelilauma. Under My Thumbin aikana tapahtui sitten se aiemmin mainittu puukotus. Hunterinkin verestä löytyi ruumiinavauksessa metamfetamiinia ja hän oli silminnäkijöiden mukaan ollut todella sekavassa tilassa. Yhtye soitti kuitenkin keikan loppuun ja livisti helikopterilla pois jättäen 300 000 ihmistä hevonvittulaan täydelliseen pimeyteen, joka vallitsi yöllä. Saldo oli neljä kuollutta (kaksi jäi auton alle, joka pakeni paikalta, yksi hukkui vesikanavaan ja Hunter) ja neljä syntynyttä lasta sekä lukematon määrä paikkailtavia ihmisiä.

Enkeleiden ja "vastakulttuurin" välille tapahtuma aiheutti sen, ettei muutamaa vuotta jatkunutta suhteellisen rauhallista rinnakkaiseloa jatkettu. Naivit ajatukset heistä vastakulttuurin jaloina villeinä poistuivat ja tästä vuosia eteenpäin randomina vastaantulevia festarivieraita hakanneet enkelit (okei, tyypit eivät muka osoittaneet kunnioitusta..) olivat peruskauraa yhdysvaltalaisilla festareilla. Itse Altamont nähtiin parin vuoden päästä kukkaissukupolven ja ilmaisten keikkojen hautajaisina. Tästä pitivät myös ahneet Stonesit huolen.