Kotoinen Albert Järvinen nappasi osittain lempinimensä tältä mustalta bluesartistilta. Missisipin varrella oikeassa Indianalan puuvillakaupungissa syntynyt Albert King oli tärkeä blues-soiton uudistaja, vaikkakin vähemmän tunnettu, kuin saman synnyinkaupungin jakanut B.B. King. Yksi syy on eittämättä se, että B.B:n ollessa salonkikelpoinen herrasmies vankkarakenteinen järkäle Albert taas halveksui avoimesti valkoisia kalkkinaamoja. Tämä konserttitallenne on peräisin Stax-levy-yhtiön järkkäämiltä 'Wattstax'-festivaaleilta, joilla heiluteltiin paljolti mustien panttereiden tunnuksia ja merkkejä. Alkuperäiselle konserttielokuvalle tämä pätkä ei kuitenkaan mahtunut.
Soitannollisesti Albert jätti kuitenkin vahvan jäljen mulatti- ja kalkkinaamaisten blues-kitaristien tekniikoihin. Vasenkätiselle käännetty Flying V oli miehen tavaramerkki ja tästäkin pätkästä kuulee selvästi vaikutteet, joita eräs seattlelainen aikansa kitaransoiton uudistaja jatkoi. King soitti vielä käsittääkseni d-vireessä ja kapeilla löysillä kielillä, joten tunnusomainen venyttely lähti helposti.
'Kolmesta kuninkaasta' itselleni kenties se suurin...ei voi kuin ihailla tuota soittoa.
King soitti tosiaan kuten vasuri, mutta jätti kuitenkin kielet kääntämättä - ts. paksuin kieli oli alimpana, mikä teki soundista hyvin persoonallisen -ja vaikean jäljitellä. Olen itse yrittänyt joskus hupimielessä soitella samalla tavalla - kääntämällä oikeakätisen kitaran - ja eihän siitä mitään tule, kun eivät taidot riitä...
Totta. Jimi taisi tosiaan soittaa paksut kielet yläpuolella. Juoksutuksissa miehillä on kuitenkin paljon samaa 'vähän tuonnepäin tunteella' menoa. Tässä pätkässä esiintyvää pientä feedbackin käyttöä seniori on tainnut jopa kopioda juniorilta.
2 kommenttia:
'Kolmesta kuninkaasta' itselleni kenties se suurin...ei voi kuin ihailla tuota soittoa.
King soitti tosiaan kuten vasuri, mutta jätti kuitenkin kielet kääntämättä - ts. paksuin kieli oli alimpana, mikä teki soundista hyvin persoonallisen -ja vaikean jäljitellä. Olen itse yrittänyt joskus hupimielessä soitella samalla tavalla - kääntämällä oikeakätisen kitaran - ja eihän siitä mitään tule, kun eivät taidot riitä...
Totta. Jimi taisi tosiaan soittaa paksut kielet yläpuolella. Juoksutuksissa miehillä on kuitenkin paljon samaa 'vähän tuonnepäin tunteella' menoa.
Tässä pätkässä esiintyvää pientä feedbackin käyttöä seniori on tainnut jopa kopioda juniorilta.
Lähetä kommentti