Nimbus kuuluu niihin vähemmän tunnettuihin suomalaisiin 70-luvun progebändeihin, kuten Fantasia, Charlies ja niin edelleen. Orkesteri oli salolaisperäinen, julkaisi tämän ainoan pitkäsoittonsa 1974 ja hajosi pian levyn ilmestymisen jälkeen. Alunperin 'Mafia' nimellä esiintynyt yhtye vaihtoi nimensä vähän ennen levyttämistä. Minulla on tosin sellainen muistikutina, että Nimbus niminen orkesteri, jos toinenkin löytyi jo tuohon aikaan maailmalta. Joka tapauksessa tämän levyn alkuperäisestä vinyylipainoksesta on maksettu huikeita hintoja.Musiikin alkaessa soida kajareista mieleen tulvahtaa vähemmän yllättävästi Wigwam. Siis se Gustavsonin ajan urku-Wigwam. Myös sanoitukset pursuavat samankaltaista maailmantuskaa, mutta tietyllä tapaa huvittavammin. Myöskään kuviot eivät ole ihan yhtä kiemuraisia, vaan tälläiseen kikka-progeen jopa suoria. Välillä.
Levy julkaistiin Jukka Kuoppamäen Satsanga-levymerkillä ja Kuoppamäen veljen minimoogi soi parissa kappaleessa. Tai siis pörisee niiden alussa. Obus ei ole myöskään samalla tavalla studiossa puunattu, kuin Pressan tai Wigwamin 'suuremman tuotantoarvon' levytykset, sillä korvaan nappaa pari oikeata soittovirhettäkin. Kitaraa toki soitetaan kaiken maailman Fmaj7 soinnuilla, koska vähempi ei riitä. Soolot eivät kuitenkaan taida mennä ihan puhtaasti, tai sitten bändi käytti edistyksellistä pythagoralaista viritystä niissä kohdin ja taantumuksellinen korvani vain ohittaa edistykselliset kiemurat.
Nimbuksen Obus on ihan pätevä suomi-progelevy. Ei tuonut varsinaisesti aikanaan mitään uutta aikansa genreen, mutta hyvää suomi-progea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti