Tämä ruskeakantinen vinyyli oli takavuosina pariinkin kertaan pitkässä lainassa setäni vinyylihyllystä.Aikansa genrejen kautta itseään ja musiikkia hahmottavalle teinille Dando Shaft oli kova pala; musiikki oli kieltämättä mielenkiintoisen kuuloista, mutta ei kuulostanut juuri miltään, mikä pyöri sen ajan musiikkimediassa.
Myöhemmin tälläiselle naureskelee ja musiikillinenkin vertailukohtakin löytyy, tosin samalta ajalta 60-70-luvun taitteesta; The Incredible String Band. Dando Shaft edellämainitun ohella ei pitänyt sisällään juurikaan sähköisiä soittimia, joita näiden kaupallisesti menestyneemmät seuraajat Fairport Convention, Steeley Span ja kumppanit viljelivät.
Akustista folkkia siis löytyy. Musiikki ei kuitenkaan ole puritaanista perinteistä vihreitten saarten folkkia, vaan progeen kallellaan olevaa, jonka seassa on esimerkiksi bulgarialaisia rytmejä. Musiikissa tärkeä tekijä oli nyttemmin edesmennyt multi-instrumentalisti Martin Jenkins, joka soitti kitaran lisäksi viulua, huilua ja mandoliinia.
Huolimatta kritiikin suopeista arvioista tämä ensimmäinen ja bändin nimeä kantanut kakkoslevy eivät olleet mitään taloudellisia menestyksiä. Tästä huolimatta ainakin yksi vinyyleistä ilmestyi kotkalaiseen 70-luvun alun levyhyllyyn. Musiikki ja kappaleen aiheet ovat mukavan maanläheisiä tyyliin 'September Wine', 'Rain' tai 'Drops of Brandy'. Tekee mieli nostaa saappaat kuivumaan takan eteen ja laittaa pehkua piippuun. Ehkä voisi puhaltaa savurenkaan kiertämään kukkulan ympäri.
Dando Shaftin ensimmäinen on syksyisen kypsä folkproge-levy. Harmi, että ulkona on keskitalvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti