Röövel Ööbik - History of the U.S.S.R 1989

Vuonna 1989 maailma oli pikkaisen eri näköinen. Ihan vieressä oli jo rakoileva Neuvostoliitto, jonka ikeessä oli pikkuinen Neuvosto-Eesti. Suomessa eestiläisiin muovikasseja aarteinaan kotiin kantaviin serkkuihin suhtauduttiin ystävällisesti, mutta pikkuisen alentuvasti. Itsekään en lapsuudessa ja nuoruudessani kehdannut hirveästi puhua omista 1900-luvun alun emigranttijuuristani.

Täydellisessä pimennossa Neuvosto-Viro ei kuitenkaan ollut. Sieltä löytyi neuvostopainoksina kantaa ottavaa länsimaista rokkia ja Röövel Ööbikinkin pojat kuuntelivat pitkäaaltoradioillaan hyvin tarkasti John Peelin sessiot. Myöhemmin tämä fanitus huipentui yhtyeen omiin Peel-sessioihin.

Rööbel Ööbik (nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna 'varastelevaa satakieltä') pääsi perestroikan ja glasnostin ansiosta levyttämään suomalaisen levykaupan kautta. Levytysbisneksessäkin enemmän ja vähemmän edelleenkin aktiivisesti toimiva Stupido Records iski silmänsä Viron 'indieyhtyeeseen' ja bändin ensimmäinen levytys on tämä vinyyliseiska EP.

Minulla ei ole hajuakaan mistä tämä seiska ilmestyi hyllyyn. Todennäköisesti Kotkasta, sillä tuskin Helsingin reissulla olisi mitään näin marginaalista ottanut mukaan. Neuvostoliittoa arvostellut EP ei olisi saanut päivän valoa edellisillä vuosikymmeninä, mutta vuonna 1989 aika oli kypsä. Musiikki on sellaista korvakuulolla kopioitua indie-nytkytystä, mutta rehellisesti sanoen samaa oli tuon ajan kotimainenkin 'indie'. Tai siis se, mikä oli niin vitun siistiä, että matki englantilaisia esikuviaan. Vähän kalseasti käynnistyvä EP kuitenkin lämpenee loppua kohti ja kakkospuoli kuulostaa edelleen ihan ookoolta.

Bändi julkaisi tämän jälkeen pari lyhäriä, ja Ari Vaahteran tuottaman pitkäsoiton vuonna 1992. Silloin musiikki oli jo muuttunut muodikkaaksi kenkiin tuijottelusurinaleijunnaksi. Ei ehkä sekään omaperäisintä kamaa, mutta samanlaista hiilipaperipaskaahan väännettiin Suomessakin.

Röövel Ööbik on käsittääkseni taas jollakin tasolla aktiivinen. Mistä tulikin mieleen, että aika hintsusti on törmännyt tämän jälkeen mihinkään mielenkiintoiseen virolaismusaan. Ehkä pieni väestömäärä vaikuttaa siihen, ettei opiskelijoita, hämyjä tai joutilaita musiikintekijöitä vain yksinkertaisesti ole samalla mitalla, kuin Suomessa. Tämän päivän virolaisesta musiikista tulee mieleen lähinnä 'Vanilla Ninjan' tyylinen karmea tauhka, mitä Audilla ajavat siirtotyöläiset kuuntelevat. Tosin täytyy myöntää, etten ole hirveästi asiaa kaivellut.