Space Ritual ei kuulu suosikkeihini Hawkwindin tuotannosta. Itse asiassa pidän levystä yhtyeen tuotannosta ehkä vähiten. Tästä huolimatta kyseinen live-opus on liian merkittävä ohitettavaksi Levyhyllyssä.Levy on malliesimerkki niin hyvässä, kuin huonossa mitä yhtyeen pitää tehdä hittisinglen jälkeen. Etenkin jos on 'guerilla-bändin' maineessa. Levyn ja kiertueen mahdollisti edellisvuoden hitti 'Silver Machine' ja siitä saadut rahat ja noste. Sinkkubiisi itse ei tietenkään löydy livesetistä.
Yhtye lähti kiertueelle Stacian lisäksi kahdella lisätanssijalla, lausuja/laulaja Robert Calvertin ja kansitaiteilija Barney Bubblesin (r.i.p molemmat) animaatiofilmien ja valoshown kera. Myös itse levyn alkuperäinen tuplavinyyli varustettiin erittäin näyttävällä kansitaiteella.
Mitä kansien sisältä sitten löytyy? Pääosin edellisen Do Re Mi Fa So La Si Do:n muodostama kappalerunko jauhaa biisit läpi bändille ominaisella degeneroituneella ja raskaalla tyylillä. Dik Mik soittaa taustalla elektronisia hälyääniä ja Del Detmar maalailee VSC3:lla suhinaa. Edellisen levyn biisien lisäksi setissä on runsaasti tuolloin vielä levyttämättömiä biisejä. Välissä Calvert lukee kaiutettujen hälyäänten päälle hänen ja bändiä lähellä olleen sci-fi-kirjailija Michael Moorcockin RUNOJA. Yhtyeen koneenkäyttjille on myös merkitty krediitit elektronisesta välipalasta 'Electronic No1'. Ensimmäisiltä kahdelta levyltä mukana on ainoastaan doom-metallin pioneeri 'Master of the Universe'.
Hawkwindilla oli hetken aikaa mahdollisuus nousta hitin kera samaan sarjaan Pink Floydien ja muiden kanssa. Yhtye kuitenkin vastasi siihen julkaisemalla tälläisen artsy-pläjäyksen, joka tosin menestyi briteissä ja nousi Suomessakin albumilista sijalle 27(!). Tämä yhdistettynä seuraavaan 'Urban Guerilla' sinkkuun, joka ilmestyi yhtä aikaa IRA:n pommikampanjan kanssa ja jouduttiin vetämään pois markkinoilta palautti bändin takaisin sinne kohtuullisen menestyksekkääseen kulttisuosioon.
Space Ritual myös päätti kollektiivisen sekoilun ajan bändin kahden vähemmän musikaalisen jäsenen Robert Calvertin ja Dik Mikin poistuessa yhtyeestä samana vuonna. Tämän jälkeen yhtye levytti kaksi parasta ja formaaleinta albumiaan. Mutta supertason suosio meni ohi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti