perjantai 6. tammikuuta 2012

X-Ray Spex - Germ Free Adolescents 1978

Englantilais-somalialaisen Poly Styrenen (Marianne Joan Elliot-Said) johtama X-Ray Spex julkaisi pääolemassaolonsa aikana vain muutaman sinkun ja tämän yhden täyspitkän. Punkille muotona jo miltei kadonnut seiskatuumainen sopi mielestäni parhaiten, sillä aika harvassa ovat bändit, jotka täyspitkillä onnistuivat. Tai sitten mukaan piti ottaa jo jotain muutakin, kuin peruspunkkia.

Bändi tunnetaan varmaan parhaiten biisistä Oh Bondage Up Yours!!, mutta sitä ei tällä levyllä tietenkään ole. Styrenen vastatessa kaikesta sävellystyöstä levyllä on toki yksi sitä muistuttava kappale.

X-Ray Specs erosi aikalaisistaan kahdella tavalla. Toinen niistä oli Polyn pistävän kovat vokaalisuoritukset, toinen oli soitinarsenaalista löytyvä saksomafoni, joka ei ollut mikään yleinen punk-soitin. Germ Free Adolescents on ihan pätevä ensimmäisen aallon punk-albumi (Spex perustettiin 1976). Se on niitä vähemmän muotoon kahlittuja levyjä, jotka poistuivat puupää-punkin ja uuden-aallon taiteilun tieltä. Esimerkiksi kakkospuolen 'Plastic Bag' on ihan suoraa Van Der Graaf Generatoria saksofoneineen, mikä ei tosin ihmetytä, sillä Poly oli teinihippikarkulainen ennen X-Ray Spexia matkustellen ympäri Brittein saaria.

Näihin levytyksen aikoihin Poly Styrenen mielenterveys alkoi horjua ja hän alkoi näkyjä, joista johtuen hänen äitinsä passitti hänet mielisairaalaan. Hänelle tehtiin virheellinen diagnoosi skitsofreniasta ja hänet pakotettiin henkisesti sekä lääkkeillä pois 'työelämästä'. 90-luvun alussa diagnoosi korjattiin bipolaariseksi oireyhtymäksi ja Spexkin palaili revival-keikoille vuosikymmenen lopussa. Styrene oli työstämässä omaa sooloalbumiaan, mutta pitkälle levinnyt syöpä ehti ensin ja hän kuoli huhtikuussa 2011.

2 kommenttia:

mtarvainen kirjoitti...

"..muotona jo miltei kadonnut seiskatuumainen..."

Eriävä mielipide! 7" julkaistaan vielä nykyäänkin ihan sikana. Varsinkin punkbändien keskuudessa erittäin suosittu runomitta.

Btw, mahtavaa että olet viimeaikoina vetänyt hyllystäsi ulos myös punklevyjä!

Rolf Jacksen kirjoitti...

Totta.
Pitäisi ehkä mielummin sanoa, että 7" julkaistaan taas aika paljon. Tossa 90-luvun toisella puolella niitä ei juuri tullut vastaan, vaan miltei kaikki oli cd:tä.

Ja onhan tuo vinyylikin on noussut haudasta. Mutta muissa genreissä 7" on kyllä harvinaisuus.