Alice Cooper Bandin toinen täyspitkä levy Easy Action sai wikipedian mukaan nimensä 'West Side Story' musikaalista, joka oli bändin jäsenten suosikkifilmi. Kuten edellisvuonna ilmestynyt 'Pretties For You' myös Easy Action on jonkinlainen psykedeelisen rokin levy. Nimenomaan jonkinlainen, sillä Easy Action on aikamoinen sillisalaatti pastisseja aikansa yhtyeistä ja biiseistä. Tosin toisin kuin Prettiesiltä.. Easy Actioniin on eksynyt pari ihan ookoo biisiäkin.
Yhtyeen juuret olivat Arizonan Phoenixissa, josta lukiobändin kautta muodostui ensin garage-bändi Spiders ja tästä Nazz (joka joutui vaihtamaan nimensä samannimisen bändin takia). Vaihdettuaan yhtyeen nimeksi Alice Cooper, bändi alkoi matkustella Los Angelesiin esiintymään. Yhden päin peetä menneen keikan jälkeen itse Frank Zappa tuli esittäytymään bändille ja sainasi sen kaikkien hämmästykseksi omalle Straight-Records levymerkilleen. Toinen merkille levytetty albumi on siis tämä Easy Action. Easy Actionilla on jäljellä aika vähän Spidersien ultraräkäisten garage-sinkkujen henkeä ja musiikki on todella 'kokeilevaa'. Muttei kuitenkaan ns. 'lähde'.
Levy alkaa lupaavasti, mutta myös suoraan ja törkeästi The Doorsin sävyjä lainaavalla Mr. & Misdemeanorilla. Lissu itse vetää biisin henkeen, joka lupailee jo tulevasta Alice Cooperista. Seuraava kappale on taas aika suora Beatles-pastissi. Ei paska, mutta mitä ihmettä tälläisellä tekee? Parin korvista ohi suhahtavan kappaleen jälkeen levyn toinen puolisko alkaa taas vuorostaan fiftari/genevincent-pastissilla Return of the Spiders. Seuraa joku ihan kiva biisi ja levy päättyy Lay Down And Die, Goodbyehen, joka kellottaa huimat seitsemän ja puoli minuuttia. Biisi on samaa pseudo-psykedeelistä sillisalaattia, kuin muukin levy, mutta aloittaa 70-luvun alun Cooper-levyjen perinteen yhdestä pitkästä taiteellisesta biisistä per levy.
Kuten yllä olevasta, jaarittelevasta ja kertaavasta tekstistä ilmenee, Easy Action ei ole mitenkään erityisen hyvä tai muistettava levy. Cooper-fanina se on kuitenkin mielenkiintoinen kuriositeetti siinä mielessä, että miten vuoden kuluessa tästä yhtye oli jo täysin pessyt kasvonsa ja pystyi julkaisemaan 'Love It To Deathin' kaltaisen rock-klassikon. No, oma osuutensa oli tietenkin seuraavan levyn tuottaja Bob Ezrinillä, mutta kuitenkin.
Pete Sinfield: Still (1973)
3 tuntia sitten
1 kommentti:
Joskus kauan sitten kun Aliceen summamutikassa ekaa kertaa tutustuin (koska aattelin että jos Hectorin versioima Only Women Bleed on sen verran hyvä niin eihän Alicekaan voi olla läpeensä paha) ja muutaman vanhan levyn divarista ostin niin juuri tämä Easy Action oli se jonka ekana pystyin kokonaisuutena hyväksymään (muissa oli mukamas liikaa jytää tai "viihdettä").
Lähetä kommentti