Please James Gimme Change - True Trousers EP 1990

Ketjussa on ollut muutaman punkkia sivunneen kirjoituksen jälkeen puhetta 7-tuumaisista ja se innosti kaivamaan Levyhyllyn kätköistä tämän entisen kotikaupunkini bändin tuotoksen.

Ensimmäistä kertaa ei tämän kanssa olla asialla, sillä ollessani vuosia sitten Radio Helsingin Levylaukku-ohjelman vieraana, soitin EP:ltä yhden kappaleen.
Koska mukana tuomani setti sijoittui musiikin marginaalin marginaaliin ja sivupoluille, soitin EP:ltä tietenkin sen nimettömän 'piiloraidan'..

Niin sai Please James Gimme Change pitkästä aikaa radiosoiton. Ei toki ainoata tai ensimmäistä, sillä yhtye soi maakunnan radiossa yhdessä vaiheessa jonkin verrankin.

Teini-iässäni bändi oli hauska ilopilkku paikallisissa mehu/tee/bändi-illoissa. Soitto kulki ja yleensä sedät olivat keksineet jotain hauskaa lisää keikalle. Kutsun heitä sediksi, sillä he olivat plus puolivuosikymmentä itseäni vanhempia.

PJGC tuli Karhulan puolelta, joka nykyisin 'tunnetaan' musiikkipuolella varmaan parhaiten ketjulompakkoheviyhtyeistä, jotka ovat pikkusuosittuja Saksassa. Pikainen salapoliisityö kertookin myös yhtyeen entisen rumpalin soittavan eräässä näistä äijädeathrock-bändeistä. No, ne eivät ole lähellä omaa sydäntäni, joten jätetään ne sikseen. Yhtyeen laulaja (joka ei ole vielä tällä EP:llä mukana) on nykyään kaikille puolituttu naama tv-mainoksista ja muutamasta suomalaisesta tv-sarjasta, sekä mukana myös musiikissa edelleen. Tietoni yhtyeestä perustuvatkin hänen kanssaan käymään känniseen baarikeskusteluun.

Mitä yritin edellisessä kappaleessa kertoa oli, että Pasin kertoman mukaan PJGC osallistui pariin kertaan silloisiin Rockin SM-kisojen alkusarjoihin, päästen toisella kertaa ihan loppusuoralle asti. Tässä vaiheessa basisti-liiderin (nimi unohtunut) mielenterveysongelmat alkoivat nostaa päätään. Homma meni lopulta aivan päin seiniä äkkinäisten linjamuutosten sekä klassisten 'äänien kuulemisten' kanssa jolloin yhtye kuivui kasaan juuri sillä hetkellä, kun se tilaisuus olisi viimein tullut. Tämähän on klassinen tarina monen muunkin maanisen maakuntataitelijan bändin kohdalla.

Mutta palataan itse EP:hen. Kansiltaan se edustaa täydellistä 90-luvun alun DIY estetiikkaa. Poissa ovat punkin suttuiset valokopion kopiot ja tilalla on jonkun työpaikan tietokoneella tehdyt kannet. Fontiksi on valittu viilein kirjasin, mitä sen ajan windowsista on irronnut. Etu- ja takakansi ovat tulostettu erikseen, liimattu reunoista yhteen ja laitettu ohueen muovikelmuun. Itse levy on kaiverrutettu ilman merkkejä ja puolten tiedot on lävästy päälle liimatarroilla.

Omakustanteella siis liikuttiin. Tuhoutuneen lähimuistini lisäksi joudun nyt pinnistelemään kaukomuististani mistä ostin kyseisen levyn. Kyllä se varmaan oli Sävelaitta-niminen levykauppa, jossa eräässä hyllyssä oli hienosti myös paikallista omakustannetta. Vaikka liikettä aikanaan dissattiin - ehkäpä syyttäkin.

Musiikillinen sisältö on sitä perus-neliraiturikamaa. Soundit ovat mitä ovat, mutta kaksikymmentäkaksikaan vuotta eivät ole onnistuneet pyyhkimään sitä, että PJGC:llä kieltämättä olisi ollut enemmänkin annettavaa.
Musiikki on hulluttelevaa jälkipunkkia basisti-liiderin laulamalla tankerolla. Varmaan läheisin vertauskohta olisi ehkä Gang Green. Menossa on vahvasti mukana myös tuon ajan crossover-funkkia.
Crossover on varmasti hyvä sana. Vaikka tänä päivänä se naurattaakin, niin 90-luvun taitteessa Waltarit ja muut olivat kova juttu. Harvoin heviolmi (joita Suomessa riitti noihinkin aikoihin) sitä ennen katseli muualle, kuin omaan karsinaansa. Heviautismi on valitettavasti nykyisin taas palannut kansantauti, mutta Vuonna 1990 kaikki raja-aidat oli rikottavissa. Kaikkia ei olisi ehkä pitänytkään kaataa, mutta True Trousers EP suorastaan huutaa rippaamista youtubeen.

---------------------------------------------------------------------
Epilogi:
Sain yhteydenoton yhtyeen entiseltä rumpalilta, joka kertoi PJGC:n musiikillisen johtajan menehtyneen traagisesti Karhulassa pari vuotta sitten.

R.I.P