Aikaisemman Neumannin soololevyn 'Albionin' innoittamana tutustuin klassisen kauden Dingon viimeiseen levyyn. Täytyy myöntää, etten ollut levyä kokonaisuudessaan aikaisemmin edes kuullut. Dingo oli tuossa vaiheessa passé ja out. Tai siis sitä ei enää soitettu samaan tahtiin radiossa.
Kerjäläisten valtakunnan jälkeen tehty Pyhä klaani kuulostaa
rehellisesti sanoen aika väsyneeltä.
Ensilevyn vimmaisen patetian tai edellisen levyn täyteläisyyden sijasta levy kuulostaa vain edellisten innottomalta hiilipaperikopiolta. Samat romanttiset merimiesunelmat ja rakkausjutut tässäkin lauletaan, mutta se ajoitus on ohi.
Tässä vaiheessa bändillä oli takana jäähallikiertue ½-tyhjille saleille. Neumannille oli noussut ns. 'kusi päähän' (omat backstaget ym.) ja vähän myöhemmin koitti Dingo Oy:n korkurssi ja bändin hajoaminen. Kaikki se kuuluu levyltä. Ilmiö nimeltä Dingo kuoli, kun levyä myytiin 'vain' 80 000 kappaletta. Sori vaan pojat, se vaikuttaa musaan edelleen :-D Vähän samaan tapaan, kuin 'vuoden 1977 jälkeen ei ole tullut yhtään hyvää proge-levyä'.
Neumann ei varmaan ole edelleenkään toipunut tuosta vuodesta. Ainakin musiikillisesti mies on jäänyt johonkin omaan kökkö-ulottuvuuteensa. Turvoksiin baarin nurkkaan.
Year by Year: Best Albums of 1970 – 11-22
11 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti